Kokoamisharjoituksia

 Maanantaina oli taas koulutunnin vuoro. Aurinko oli laskenut jo tuntia ennen tallille lähtöä. Eli pimeää. Lämmintäkin enää vain +5°C.

Haaveilin jostakin uudesta yllätysratsusta. Ei yllättänyt että minulle oli jaettu taas Kaapo. Listan mukaan se ei mennyt tänään muuta. Oli Hertan karsinassa ja asiallisesti hoitaessa. Mutta suitsia ei tänään halunnut. Nosti ja heilutti päätään ensin pitkään ja hartaasti ylös. Odotin että väsähtää. Seuraavaksi ei suostunut avaamaan suutaan kuolaimille ja sitäkin houkuteltiin useampi minuutti. Ohimennen kun nosti päätään niin lähes nosti minut samalla ilmaan kun pidin turvan ympäri olevista suitsista kiinni. Lopulta suu kuitenkin aukesi ja sain kuolaimet suuhun. Sen jälkeen alistui kohtaloonsa. Satulan antoi laittaa ihan ok. Ja vaikka kuinka taas nostin huopaa irti säästä niin ratsailla se painui omaan makuuni turhan lähelle sitä.

Nyt suitsiminen oli sen verran hankalaa että mielestäni jonkin pitää muuttua. Opelle mainitsin asiasta. Totesi että Kaapo on raspattu. Pohti ohuempia kuolaimia (Kaapolla on sangen paksu kolmipala). Ehdotti myös herkun antamista kuolainten perään. Sekä teiniuhon mahdollisuutta. Itse kokeilisin ensin jollakin muulla kuolaimella ja tutkisin tilanteen kunnolla. Näissä puitteissa herkku lienee kuitenkin helpoin vaihtoehto.

Alkuun mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Ratsukoita oli tavalliset 8 ja laukassa piti tehdä aika paljon ympyröitä että mahtui. Vain oikea kierros.

Sitten pysähdyttiin kuuntelemaan päivän ohjeet. Molemmille pitkille sivuille oli omansa, samoin keskelle. Lopuksi olin jo ehtinyt unohtaa mitä aluksi puhuttiin.

Kentän puolen pitkällä sivulla piti vähän koota. Moottoria takaosasta käyntiin.

Toisen pitkän sivun alussa väistettiin takaosa sisälle ja nostettiin laukka. Luulin ensin että vastalaukka mutta myötälaukka siis.

Keskilinjalta väistettiin ensin vähän sivulle ja vaihdettiin avoksi, sitten hetki suoraan ja väistö ja avo takaisin keskilinjalle. Molemmille puolille siis.

Tehtävän hyvä puoli oli se, ettei ollut erityisen ahdasta kuin opekulmassa.

Ensin tehtiin pari kierrosta käynnissä. Kaapo luikersi ekan kierroksen eikä tuntunut tajuavan mitään. Mutta kun sai juonesta kiinni niin suoritti taas hienosti. Sekä lyhentäminen, väistöt, avot ja laukannostot olivat alkuun vaikeita. Mutta lähtivät paranemaan ja lopuksi olivat sangen kauniita. Varsinkin kokoaminen ravissa tuli käytännössä pelkällä istunnalla.

Vaikeimmaksi jäi laukka. Se toki helpotti kun kuski tajusi kumpi laukka pitikään nostaa. Mutta alkuun laukka ei meinannut nousta perä sisällä ollenkaan. Kertaalleen Kaapo suuttui ja Hempan tapaan monotti seinään oikein kunnolla. Sen jälkeenkin tuli välillä väärää. Kuskin refleksi väärään oli hidastaa raviin. Huono juttu. Ope ohjeisti kääntämään vastalaukassa ympyrälle ja korjaamaan siinä. Parempi. Ope myös sanoi etten saa auttaa Kaapoa liikaa. En tajunnut mihin tämä viittasi. Vähän yllättäen molempiin suuntiin tuli vääriä laukkoja. Oikeassa laukassa tajusin kerrankin katsoa menoa peilistä ja näytti aika suoralta.

Oikeassa kierroksessa mentiin lopuksi pelkkää laukkaa ympäriinsä. Lyhentäessä pudotti laukan joka ikinen kierros samassa kohdassa pois. En tiedä johtuiko lyhennysyrityksestä. Aika paljon piti tehdä ympyröitä että mahduttiin. Kovin maltillista menoa ei saatu kuin lyhennyslinjalle, muuten eteni reippaasti. Muttei painanut käsille missään.

Vasen kierros oli aika pikainen eikä tehty enää keskilinjan juttuja kun ne tehtiin jo oikeassa kierroksessa molempiin suuntiin. Eikä enää laukattu ympäriinsä eli ei lyhennetty laukassa. En ole ihan varma miten laukka piti vasemmassa kierroksessa nostaa. Pitikö taas siirtää perää ensin sisään? Laukassa ajattelin avoa ja oikeaa lapaa sisemmäs. Ympyröillä vinouden huomasi paremmin.

Loppuraveissa Kaapo oli rento ja tasainen ja sain sen venyttämään aiempaa paremmin eteen ja alas. Lopuksi muiden vanavedessä talutin vielä hetken. Onneksi oli takkikin maneesissa.

Tunnin jälkeen hoitopaikalla tutkin Kaapon suun sen mitä sinne nyt näin. Molemmilta puolilta hammaslomat olivat tummat, muualta ikenet enimmäkseen vaaleanpunaiset. Kurkkasin ohimennen noin neljän muun hepan suuhun. Niistä yhdellä oli toisen puolen hammasloma tumma, kaikilla muilla vain vaaleanpunaista suussa. En oikein tiedä voiko tästä tehdä jotakin johtopäätöksiä. Ope ei ollut enää paikalla, joten en saanut kerrotuksi havainnoistani.

Ongelmia:
ei halunnut suitsia
ensimmäinen kierros tehtävällä oli kiemurtelua
potkaisi kerran seinään
laukannostot olivat alkuun vaikeita perä sisällä
molempiin suuntiin tuli vääriä laukkoja

Parannusta:
lyhensi ja kokosi ravissa helposti ja kevyesti
väistöt toimivat tänään yllättävän kivasti
oppi taas tehtävät helposti