sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Entistä tasaisempaa hyppäämistä

Sunnuntaina oli lämmin iltapäivä ja estetunti luvassa. Ratsuksi taas Una ja varustuspalvelu loisti taas poissaolollaan. Henkilökuntaa ei näkynyt opea enempää. Hain Unan siis puomille ja harjasin sen siinä. Tänään loimen sai taas nostaa pään yli pois. Kävin sitten hakemassa varusteet tallista kun muut olivat lähteneet tunnille.

Ratsukoita oli tunnilla tänään 5. Alkutunti meinasi unohtua jutusteluun. Ravissa tultiin ympyrällä kolmen pehmopuomin yli ja taivuttelin vähän omiani. Ei mitään järin letkeää. Tänään ei tullut sanomista ylävartalon avaamisesta. Mutta ympyrällä käskettiin kääntää ulkojalalla. Muualla kun enemmän taivuttelin sisäpohkeen ympäri. En ole ihan varma että oliko ne meidän ympyrämme nyt niin kovin ihania. Ravissa siis molempiin suuntiin ja sen jälkeen laukassa sama.

Laukassa ympyrätehtävän ratsastamista haittasi välillä reitillä jumitteleva poni. Mutta mahduttiin mekin lopulta. Pari kertaa askel ei osunut, muuten meni ihan näppärästi. Pitkillä sivuilla hain vähän isompaa laukkaa. Una ei reagoinut kovin sukkelasti jalkaan mutta löytyi kuitenkin vaihteita. Kertaalleen vaihtoi pitkällä sivulla maastoilun tapaan oikean laukan lennossa vasemmaksi. Korjaantui kuitenkin oikealle kääntämällä takaisin myötäiseksi.

Tänään hypättiin lähes kaikki esteet ensin pätkissä. Suunnanvaihtoesteen yli kahdeksikolla, kolmoissarja, yksittäinen trippeli ja vedellä täytetty vesimatto pitkällä lähestymisellä. Una ei katsellut mitään. Jos tultiinkin väärässä laukassa alas niin vaihtoi heti seuraavassa askeleessa myötälaukalle. Kolmoissarjalle venyttiin oikeilla askelmäärillä eli yhdet laukat väliin. Sitä unohdin ihmetellä ääneen ettei sarjavälejä muutettu osalle vaan ponit ja pienilaukkaiset sulloivat sitten lisäaskeleet.

Rata tultiin tänään vain kertaalleen. Näytti pieneltä. Sarjan vika oli 85, muut 80 tai alle. Ykköspystylle ratsastin huolellisesti eikä tullut kopsaustakaan. Sarjalle Una imi kivasti, näppärästi yli. Suunnanvaihtoeste molempiin suuntiin ok. Pitkällä tiellä trippelille ja siitä oikealle. Pitkä lähestyminen vesimatolle ja vielä tiukahko kaarre vikalle (sama kuin ykkönen). Se vähän kopsahti mutta pysyi ylhäällä. Ei yhtään Unan omia kiihdytyksiä vaan tasaisesti hallussa. Myötälaukat humma hoiti taas aika pitkälti itse.

Bonusesteenä tultiin vesimatto vielä kertaalleen kaverille vetoapuna. Ihanan maltillinen lähestyminen ja helposti taas yli. Siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuravailut molempiin suuntiin. Una pudotti käyntiin kun päästin ohjat pitkiksi. Sitten satulan luovutus Veksulle. Loppukäynnit radan purkamisen lomassa.

Tunnin jälkeen tehtiin Unalle suuntaa-antava korkeusmittaus tuntikaverin avulla. Sanoisin n. 163 cm. Kummasti kaikki luulevat Unaa paljon isommaksi.

Ongelmia:
alkuverkassa laukka vaihtui kertaalleen suoralla vääräksi
pari kopsausta esteisiin

Parannusta:
Una ei kiihdytellyt yhtään omiaan
ei pudotuksia

Videokamerani kentän laidalla kuvasi hyppyjämme. Harmillisesti vesimatto ei mahtunut kuvaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora