Uudella hiekkakuopalla

Lauantaina maastoilu jäi taas iltaselle. Keli oli lähempänä plus kymppiä ja kerrankin oli melko tyyntä. Ratsuksi Una ja sen satulaksi oli näemmä vaihtunut koulupenkki, joten nappasin Hempan entisen satulan Veksun paikalta käyttöön. Tänään Una oli sitä mieltä että loimea ei voi nostaa pään yli. Aiemmin on onnistunut hyvin. Nyt karvassa ei näkynyt enää klippausrajoja.

Harjatessa oikeasta etupolvesta löytyi kaksi pientä haavaa, joista oli tullut verta. Silminnäkijätietojen mukaan oli kaatunut tarhassa. Ohje oli huuhdella polvi. Kuvittelin että joku olisi käynyt katsomassa jalkaa mutta ei tullut.

Päivän suunnitelma oli lähteä katselemaan reittejä frisbeegolfradan taakse. Sinne suunnattiinkin. Alkumatkasta otin ravipätkän, jotta näen liikkuuko Una puhtaasti. Näin teki, joten jatkettiin lenkkiä. Kummallakaan hummalla ei ollut kovin kiire ja ravi oli enemmän löntystelyä.

Lunta näkyi enää pari pientä läiskää. Ei ollut haitaksi asti. Jatkettiin käännöksen jälkeen isompaa väylää suoraan ja tultiin hiekkakuopalle. Käytiin tekemässä pari pientä mäkitreeniä. Ylös ja alas. Una rikkoi herkästi raville jos en toppuutellut. Käytiin myös isomman kukkulan päällä ihailemassa maisemia. Yllättäen siellä oli  pari lähtömattoa ja golfmaali. Mitään varoitus- tai rajamerkkejä ei näkynyt. Jälkien perusteella paikalla käydään myös enduropyörillä.

Päivän poset kukkulan laella.
©Pauliina

Kaverikin kuvassa.
©Pauliina

Polku alhaalla näytti tasaiselta ja houkuttelevalta laukkapätkään. Näin tehtiin. Melko pian tuli ylämäki ja Una vähän kiihdytteli omiaan. Ylhäällä olikin tie, joten himmasin vauhdin pois. Jatkettiin tietä käynnissä kohti linjoja. Sivuun kulki monenlaisia polkuja, mutta pohja näytti olevan pehmeää hiekkaa. Metsästä löytyi myös isot linnoitusmaiset kiviröykkiöt molemmin puolin polkua. Aika hienot.

Käveltiin linjojen ali polkua eteenpäin ja yhä pohja oli aika pehmeää. Isomman sateen jälkeen voisi olla hyvä. Nyt ei viitsinyt kuin kävellä. Paluulenkkiä eli risteyksiä sivuille ei näkynyt, joten tehtiin lopulta vain u-käännös ettei mene koko iltaa. Tänne pitää tulla joskus paremmalla ajalla tutkimaan lisää!

Oli kiva yllätys että Polarin kartassa näkyy myös polut.
Tämän mukaan polkumme olisi päättynyt vain hetki u-käännöksen jälkeen.

Totesin että olisin vielä laukkapätkän kaipuussa ja otettiin laukka. Alku meni suht rauhallisesti. Hyvin hemppamaisesti Una kavahti isoa kiveä ja loikkasi polun toiseen laitaan. Tällä kertaa onneksi kaverista poispäin. Pitäisi ehkä ratsastaa vähän huolellisemmin eikä matkustella tätikuljettimen kyydissä niin ehkä hummakin keskittyisi oleellisuuksiin eikä kiviin.

Kaverin kanssa tuli pieni kommunikaatiokatkos ja vähän yllättäen sekä minulle että Unalle käännyttiinkin risteyksestä oikealle. Unan jarrut menivät rikki ja käytiin pätkä käynnissä etsimässä niitä. Sen jälkeen me jatkoimme edellä. Tiellä Unalle tuli taas hetkellinen vauhtihurmos ja sellainen "nyt läks". Kaasu hirtti kiinni ja karautti eteen. Eikä kuunnellut mitään ihan pieniä pidätteitä. Edessä näkyi ihmisiä eikä kiihdyttely nyt muutenkaan ollut kovin hyvä idea, joten oli pakko kiskoa Una käyntiin. Hetki siinä meni.

Kukkahattuani kiristi, koska en tahtoisi vetää ohjista tuolla tavalla. Mutta minkäs teet jos hummaa ei kiinnosta kuunnella kevyitä pidätteitä? Pitäisi kokeilla myös yksinmaastoilua että intoutuuko siinä samoin. Vai onko vaan patoutunutta laukkaenergiaa, koska ei ole päässyt pitkään aikaan laukkaamaan reippaammin?

Mentiin hetki käyntiä ja autotiellä hallittua ravia. Nyt oli suunnaton himo vihdoin hypätä minimaastikset Unalla. Vaikka äskeisen perusteella en ollut varma jarrujen toimivuudesta. Kaveri jätti hypyt väliin ja erkanimme siis rahtusen metsään. Siellä oli auto ja Una tuijotti sitä. Mutta malttoi keskittyä kun käänsin estepolulle. Ennen ekaa estettä polun vieressä oli kaatunut kuusi, joten lähestyminen meni lähes oksien lomassa. Hypyt ok ja vauhti ok. Sopivan reipas mutta kuulolla. Ja sain hyppyjen jälkeen käyntiin ilman suurempia ihmeitä. Hyvä!

Loppumatka ravattiin edeltä ja Unalla oli yhä aika reippaasti vauhtia. Ei ollut ihan rennoimmillaan ja minä yritin toppuutella vauhtia. Pysyi kuitenkin ravissa. N. 17 km/h.

Käyntipätkän alkaessa vastaan tuli kaksi autoa ja pyörää. Una jännittyi jo etäältä ja tuijotti pyöriä. Yritin taivutella ja rentouttaa mutta olivat selvästi jänniä. Pyöräilijät onneksi pysähtyivät ja lopulta taluttivat ohi. Ei tullut slaagia ja pyöräilijöiden jutustelu rentoutti Unaa.

Yhden auton hidastin tällä reissulla kävelemällä vähän keskempänä tietä. Kuskin reaktio ei suinkaan ollut hidastaa vaan ohjata reunemmas. Kun hidasti niin siirryin laitaan syrjään.

Reissuun meni 1 h 23 min, matkaa tuli 10,31 km. Huippunopeus Unan spurtissa oli mittarin mukaan 39,5 km/h ja koko reissun keskinopeus oli 7,5 km/h. Tänään oli hyvin käyntipainotteinen reissu.

Ongelmia:
ei antanut nostaa loimea pään yli pois
hetkellinen jarruttomuus ja kiihdyttely
yksi kivisäikky
jännitti polkupyöriä

Parannusta:
selässä on turvallinen olo