Maastoestekurssin ratatunti

Maastoestekurssi piti sisällään kaksi tuntia maastoestehyppyjä ja teoriatunnin. Teoria (ja välipala) oli tuntien välissä. Keli oli hyvin vaihteleva. Auringossa pärjäsi topilla mutta pilvessä ei ja välillä oli tuulenpuuskiakin. Teoriassa ei tainnut tulla itselleni mitään uusia juttuja. Vähän oli puhetta mm. estetyypeistä ja kisakorkeuksista.

©Veera Korhonen

Jälkimmäinen tunti mentiin samoilla ratsuilla ja yhä kentällä. Pelto oli kuulemma vielä liian märkänä. Harmi.

©Veera Korhonen

Taas unohdin jalkkarit. Nyt ne haettiin minulle satulahuoneen laatikosta.

Roco oli ehkä vielä pykälän hitaampi. Heräsi silti alkuverkassa jo laukkaamaan. Kovin taipuisaksi sitä en ympyröillä muistanut silti ratsastaa.

©Veera Korhonen

Tultiin taas porukalla suunnilleen tehtävät läpi. Ei mitään suurempia ongelmia. Kolmen esteen puskalinjan sai tulla joko kaarilla tai vinohypyillä suoraan. Sen jälkeen pitikin nyt kaartaa oikealle. Päätin tulla kaarevilla. Askelmäärään jäi vielä viilattavaa eikä kaarre oikealle ollut ihan sujuvin.

©Veera Korhonen

Lopuksi muut heitettiin ulos kentältä ja sisään jäi vain suorittava ja seuraava valmistautuva. Meidän hyppyvuoromme oli kolmantena, joten odoteltiin hetki ulkopuolella. Eikä vieläkään juuri jännittänyt.

Aidoissa taisi olla ohje ottaa hetki ravia edellisen suorittaessa. Sitten verkkahyppy punavalkealle. Hetkeksi käyntiin ja radan kertaus ja sitten menoksi.

Meidän huonoin hyppymme tuli heti ykköselle eli mökille. Laukka vähän sammui ja tultiin melko pohjaan. Pyysin siitä heti eteen. Oli kuulemma ihan oikein tehty. Kakkosena oli kentälle ilmaantunut valkoinen lankkupysty. Ongelmitta yli. Sitten toisesta päädystä laavu ja punavalkoinen perään kuten treeneissäkin. En tehnyt teitä ihan reunoja nuollen. Ajattelin säästää vähän molempia. Roco ei laukannut enää kovin iloisesti itse eteen vaan piti ruveta patistelemaan.

©Veera Korhonen

Nelosen jälkeen oli pakollinen portti. Yritin vaihtaa laukan lennosta muttei vaihtunut kuin vasta viimeisessä kaarteessa. Luulin että tultiin coffinille väärässä laukassa mutta video paljastaa myötälaukan. Coffin oikeilla askelmäärillä. Pakollinen portti uudestaan ja siitä puskakaarille. Sain nyt haluamani 5 + 5 askelta. Kaarre oikealle ja taas humma meinasi väsähtää. Vasta tässä vaiheessa rupesi ottamaan myös kuskin kunnon päälle. Renkaat yli, taas laukka vähän hyytyi. Vielä suoralla kohti viimeistä piti napauttaa raipalla että muista säilyttää aktiivisuus. Ja yli mentiin.

©Veera Korhonen

Lähes hypyssä mukana.
©Veera Korhonen

Se riitti meille. Ihan sopivasti, sillä Roco rupesi selvästi väsähtämään. Ja tosiaan kun humma hyytyi niin homma meni kuskillekin raskaammaksi.

©Veera Korhonen

©Veera Korhonen

Käytiin kävelemässä hetki pitkin pihoja ympäriinsä. Odottelin että tuleeko vielä jotain yhteistä loppupalautetta tai kokoontumista mutta tämä riitti. Eli humman hoito pois ja valmista tuli.

Oli kivaa ja sopivan helppoa olematta tylsää. Ensimmäinen tunti meni ehkä kokonaisuutena mielestäni paremmin. Mitään suurempia mokia tai hankaluuksia ei kyllä ollut. Ja kuten aina niin kaikki ihmiset olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Kannatti käydä!

Ongelmia:
radalla ykköselle tuli huonompi hyppy
laukka ei vaihtunut lennossa
vähän rupesi hyytymään
kenttä rupesi pölisemään

Parannusta:
hyvää ruokaa välipalalla
+20°C
helppoa ja sangen sujuvaa
ei kieltoja eikä tainnut kopsuakaan

Videolla verkkahyppy sekä rata sekä kentän laidalta että GoProsta käsin.