Olin viikon varautunut henkisesti torstain leikkituntiin. Näemmä vähän jännitti ajatus mennä pitkästä aikaa ilman satulaa. Varsinkin uudella hevosella. Ei nimittäin enää yllättänyt että minulle oli jaettu Una. Toista päivää putkeen minut tervehdittiin hörinällä.
Tällä kertaa varustuspalvelu oli hyvin heikkoa enkä saanut mitään apuja. Kävin lopulta hakemassa suitset tallista kun muut olivat lähteneet ulos. Satulaa ei tietenkään laitettu.
Keli oli aurinkoinen +8°C ja kenttä meinasi ruveta pölisemään. Ratsukoita oli 5 ja meno oli aika leppoisaa. Unan kyytiin pääsi helposti jakkaralta jalkaa nostamalla. Selkä oli kivan tasainen ja meno pehmeää. Ravissa olin kuin sohvalla.
Alkutunti saatiin höntsäillä askellajit vapaasti läpi. Ensin kokeilin pitkällä ohjalla ohjaamista ja siirtymiä käynnistä seis ja käyntiin. Yllättävän hyvin toimi käynnissä. Ravissa ohjaus toimi heikommin.
Taivuttelin vähän lähinnä käynnissä ja ravissa. Pujottelutötteröt tulin ravissa ja laukassa. Laukassa Una oli kuulemma taas kovasti vino, varsinkin oikeaan kierrokseen. Yritin vähän suoristella mutta tuskin tuli suoraksi asti. Laukassa heiluin eniten kyydissä, joten pienet hiertymät tästäkin tunnista tuli. Pieni sivuttaishuteruus tuli kun Una kerran ohittaessa katsoi autonrenkaita ja oma painopiste oli väärällä puolella. Pysyin kuitenkin kyydissä.
Yllättävää oli että pidätteet menivät paljon paremmin läpi kuin satulan kanssa. Ei ollut mitään ongelmia siirtyä halutussa pisteessä raviin. Väistöpyynnöistä sen sijaan yhä mieluummin lisäsi vauhtia, etenkin laukassa.
Välikäynneissä tehtiin porttitehtävä kerran. Me tehtiin se tarkasti ja rauhallisesti. Hyvin Una liikkui ja malttoi. Eteen, taakse ja sivulle. Eikä kuskin kädessä ollut naru haitannut yhtään.
Sitten tultiin vuorotellen pujotteluja laukassa. Tulin sekä ns. vastalaukassa että vaihdoilla. Molemmat onnistuivat mutta loppuun tuli välillä stipluja. Yhä väitän etten osaa vaihtaa laukkaa Unalla. Kavalettiloikkia tultiin jokunen kummastakin suunnasta. Ei mitään kiihdyttelyjä vaan tasaista ja hallittua menoa. Tosin laukka vaihtui useamman kerran hypyssä vääräksi.
Loppuun olisin voinut tehdä vielä ravityötä, siirtymiä ja temponmuutoksia. Sen sijaan hölkkäiltiin ensin pitkällä ohjalla eikä Una ihan totellut ohjausta. Muuten meno oli edelleen sohvaisaa ja leppoista. Hurjimmat meni loppuun pätkän kaulanarulla ja jos alkuun olinkin siitä skeptinen niin poni näytti olevan todella hyvin hallussa.
Tunti meni äkkiä ohi eikä tosiaan ollut kovin työläs kellekään. Näitä lisää! Ehdotin jo että seuraavan koulutunninkin voisi mennä ilman satulaa.
Ongelmia:
en saanut suoristettua laukassa
minihiertymät takapuoleen (laukasta)
Parannusta:
helppoa ja tasaista
Ensimmäiset pätkät Katjan kuvaamia, loput laidalla olleen videokamerani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora