Maastoestekurssilla Turkan kentällä

Sunnuntaina Turkalla oli päivän mittainen maastoestekurssi. Pakkohan sinne oli tuppautua mukaan. Ryhmäjaot ja tarkat aikataulut tulivat vasta myöhään edellisenä iltana. Aamulla taas selvisi ettei ole varustuspalvelua. Onneksi tallilla oli vain kourallinen ihmisiä ja väljää.

©Henna Siirtola

Hevosjako selvisi ilmoitustaululta: vanha tuttu Roco taas. Humma oli tarhassa (tällä kertaa asiallisen matkan päässä) ja sain hyvät opastukset. Riimu ja naru tallista mukaan.

Rocolla oli päikkärit menossa eikä olisi millään malttanut nousta hommiin. Tovi piti hätistellä hummaa jalkeille. Hoitaminen onnistui väljästi puomilla ja nyt löysin varusteet tallista jo vanhasta muistista. Yhdet suitset ja estesatula, helppo homma. Normisuojat, kuulemma voi laittaa taaksekin.

Vasta kun olin hyppäämässä selkään tajusin että jalkkarit puuttuvat. Hihnat oli kyllä. Isoilla hepoilla siis yhteinen kori freejumppeja. Me saatiin edellisen tunnin kuskilta lennossa.

©Katriina Pylväs

©Katriina Pylväs

©Veera Korhonen

Käynnissä Rocolla ei ollut mitään kiirettä. Vähän tuntui olevan ratsastuskouluautopilotilla. Ravissa puksutti menemään. Siinäkin pyysin lisää liikettä. Alkuun tuntui takaa kankealta. Kukaan ei sanonut mitään. Ehkä se oli vaan humman ominaisuus tai kuskin vierastamista.

©Katriina Pylväs

Laukassa heräteltiin liikkeelle ja volttailtiin. Taidettiin tehdä vain toiseen suuntaan. Kovin tarkkoja ohjeita ei tullut. Eikä mitään kummempia johdantoja maastoesteisiin. Maastoesteet olivat siis kentällä ja siinä pysyttiin koko tunti. Ratsukoita oli 7 ja keli lähenteli jo aamupäivällä kahtakymppiä. T-paitakeli.

©Henna Siirtola

©Katriina Pylväs

Miten se jalustin on taas valahtanut noin syvälle?
Ja onko pehva irti penkistä?
©Veera Korhonen

Hypittiin esteitä ensin yksitellen ja pienissä pätkissä. Coffinkin tehtiin ensin vain kahdella viimeisellä. Roco ei pahemmin mitään katsellut. Mutta coffinin yhden laukan väliin livahti kahdella ensimmäisellä ylityksellä ylimääräinen askel. Sen jälkeen sujuttiin paremmin ja tuli vaaditut askelmäärät.

©Veera Korhonen

Hauska oli saada muilta useamman kerran kommenttia että hymyilen jatkuvasti ja että näytän selässä todella iloiselta. En tajunnut sitä itse ollenkaan. Se tulee ihan automaattisesti kun homma sujuu.

©Katriina Pylväs

Kaareva kolmen esteen linja tultiin ensin kaarilla. Ekaan väliin oikein näppärä 5, toiseen tikkaisi vielä kuudennen. Seuraavaksi tultiin sama vinohypyillä suoraan. Taidettiin tulla 5 + 5.

Aika hienot kuvat tuli rengashypystämme, eikö totta!
©Henna Siirtola

Sama hyppy eri kameralla.
©Veera Korhonen

Päivän korkein este oli rengaseste. En mitannut mutta jotain 90 cm pintaan. Olisin itse luullut sitä hepoille pelottavaksi mutten nähnyt siihen yhtään kieltoa. Mekin sujuttiin siitä hienosti yli. Lopuksi tosiaan taidettiin tulla n. 5 esteen pätkä ja hyvin meni.

Ongelmia:
coffinille ylimääräiset askeleet

Parannusta:
todella helppoa ja kivaa
oli kiva saada kommenttia iloisesta ilmeestäni
ihana saada liuta laadukkaita valokuvia treeneistä!