Ratsuksi tuli taas Una. Nyt varustin sen itse tyhjässä tallissa.
Ei ollut mitään kovin suuria visioita reitin suhteen. Lähdettiin kokeilemaan kankaita väärään suuntaan. Kuulemma siellä on edelleen lunta. Kuntorata ainakin lumella.
Alkumatkan autotie oli kuivunut aika koppuraksi. Ei menty ravia lujempaa. Autoa ohitettaessa Una vähän laski takamusta ja kiihdytti kohti Hiliman häntää. Syyksi paljastui taakse ilmestynyt maastopyöräilijä. Onneksi ei ollut säikympi heppa. Kunhan pyörä oli huomattu niin sen jälkeen se ei enää kiinnostanut Unaakaan.
Lähdettiin alapolulle eikä siellä ollutkaan lunta. Otettiin pari laukkapätkää. Ensin kaveri edeltä, sitten käveltiin hetki ja sitten me edeltä. Una oli sopivasti reipas. Menossa, mutta kuitenkin kuunteli. Loppua kohti rupesi vähän vyörymään. Kovin lujaa ei menty vaan huiput olivat 27,7 km/h. Loppuun otettiin vielä ravipätkä ennen tietä.
Oltiin oltu sukkelia ja pohdittiin että mitäs sitten. Käveltiin tielle ja pohdittiin vaihtoehtoja. Puomit rupesivat kilkattamaan ja katseltiin ohittava juna turvallisen etäältä. Una tuijotti pää ylhäällä ja korvat hörössä. Ei kovin rentona muttei toisaalta viulunkielenäkään.
Muistin lenkin tien toisella puolella ja mentiin sen kautta. Hummat aloittivat hienolla reippaalla ravilla. Hyvin Unakin pysyi ravissa ja venytti askelta. Eikä ollut rikkomassa laukalle. Paitsi kun kaverilla tuli puolikas laukka-askel niin Una koki tilaisuutensa tulleen ja rikkoi laukalle. Nyt ei taas malttanut tulla takaisin raville. Siinä oli aika lailla tekemistä. Ja kun sain raville niin hetken päästä hypähti takaisin laukalle. Ravi kuitenkin lopulta löytyi. Kun mentiin vähän rauhallisemmin niin laukalle rikkominen loppui.
Autotiet ravattiin ja Una oli taas höyhenenkeveällä tuntumalla. Nyt muistin vähän notkistella ja taivuttelin molempiin suuntiin. Käveltiin pätkä ja sitten ravattiin vielä tovi. Ei kiirettä. Käyntipätkällä selitin jotain kaverille tohkeissani ja Una yllättäen rupesi säikkymään haukkuvia koiria. Keräilin siinä selitykseni lomassa vähän ohjia mutten antanut tämän häiritä vuodatustani. Loppumatkasta Una hätkähti ravissa vielä viimeistä koiran haukahdusta. Mutta onneksi vain vavahtamalla.
 |
| ©Pauliina |
Loppumatkasta en meinannut tuulen takia kuulla mitä kaveri puhui. Sellainen viima. Vasta viimeisen risteyksen jälkeen Una lähti kiihdyttämään käyntiä kotia kohti.
 |
| ©Pauliina |
Kiva lenkki ja kankailla laukkaaminen oli pitkästä aikaa oikein riemuisaa. Aikaa meni reilu tunti, matkaa tuli 9,61 km.
Ongelmia:
kuskin päätä särki
tallin nurkilla oli kamala viima
keskivaiheilla matkaa jarrutehostin toimi hetken huonommin
Una säpsyi pyörää ja koiria
Parannusta:
takaset eivät putoilleet yhtään alta
ei mainittavasti lunta
kankailla laukkaaminen oli virkistävää
oli kivaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora