lauantai 23. toukokuuta 2020

Iltaseikkailumaasto, osa 2

Lauantaina maastoreissu jäi taas iltaan. Puoli seitsemän aikaan tallille ajellessa auton mittari näytti vielä +18°C. Meinasin lähteä t-paidassa mutten sitten kuitenkaan uskaltanut. Aika lämmin tuli seurapusakan kanssa, hihat olivat koko matkan ylhäällä.

Lähdettiin samoille nurkille frisbeegolfkentän taakse tutkimaan uusia reittejä kuin viikko sitten. Alkumatkasta unohduttiin juoruilemaan ja alkukäynnit venähtivät 25 minuuttiin. Minimaastikset unohtuivat mennessä. Mutta nyt halusin ravilla loikata pienen kaatuneen kuusen yli. Korkeutta n. 40 cm. Viimeksi Una astui käynnissä lähes päälle. Nyt teki kauniin loikan ja vaihtoi laukalle. Ja antoi suht asiallisesti sen jälkeen kiinni.

Mentiin suoraan ja hiekkakuopan kohdalta noustiin vasemmalta ylös samalta nurkalta kuin viimeksi. Mutta nyt lähdettiin pikkupolkua vasemmalle metsään. Käyntipolku ja aika vaihtelevaa maastoa. Lopulta myös kaatunut puu polun poikki aika hankalassa kivikkoisessa kohdassa. Una ei halunnut vain astua yli. Korkeutta oli ehkä 60 cm. Kierrettiin aavistus ylemmäs sivuun, josta pääsi kävelemään rangan yli. Kaveri kiersi vähän kauempaa.

Polut olivat aika pehmeitä ja osin kivisiä ja juurakkoisia. Käynti oli hyvä. Annoin Unalle pitkät ohjat ja ehdotin että huolehtii kavionsa itse sopiviin kohtiin.

Linjojen alla hiekka oli yhä kovin pehmeää. Luulin että Una kompastui kun kesken käynnin ratsu lakosi yllättäen alta. Mutta hepo olikin mennyt ihan tarkoituksella makuulle ja rupesi suunnittelemaan piehtaroimista! Onneksi olin nopea reagoimaan ja nousi pohjeavusta ylös. Heti perään olisi tullut raippaa. Aikamoinen ponijekku! En muista kokeneeni tällaista ikuisuuksiin!

Haaveilin laukoista piikkisuoralla ja näin myös tehtiin. Mentiin edeltä ja vauhti oli taas vähän holtittomuuden rajoilla. Kuunteli tänään paremmin muttei edelleenkään erityisen hyvin. Pohja oli pehmeähkö mutta tasainen. Eikä missään ollut mitään häiriötekijöitä. Hirvitorneja ei katsellut. Himmailin vauhtia pois, jotta kaveri saisi meidät kiinni. Mutta olivatkin siinä vaiheessa jo lähes hännässä. Annoin vähän siimaa ja Una spurttasi. Eipä siinä ehtinyt paljon eteen pyytää. Ja toiveeni (käskyni) hitaammasta vauhdista piti taas alleviivata aika isosti.

Lopulta väylälle rupesi tulemaan myös kiviä ja yritin pudottaa raville. Laukka kyllä hidastui mutta meni vielä tovi että löytyi ravi. Una ei arvostanut pidätteitäni vaan ravisteli päätään. Tänään yritin skarpata ennen jää vetämään ja myötään aina välissä. Mutta pidätteiden piti olla aika isoja että niillä oli mitään vaikutusta. Laukkaa tuli melko tarkkaan kilometri.

Käynnissä Una höyrysi vielä tovin ja hypähteli raville. Pudotin aina takaisin käyntiin. Nämä onnistuivat onneksi melko kevyin avuin.

Käveltiin pätkä ympäriinsä. Tie oli kuivunut aika kovaksi, joten palattiin lopulta piikkisuoralle. Linjojen ali mentiin tietä pitkin. Otettiin pari ravipätkää.

Olisi tainnut tarjeta t-paidallakin.
©Pauliina

Toisella puolella lähdettiin ensin samoja jälkiä takaisin mutta seuraavassa risteyksessä päädyttiin tutkimaan risteävää hyväpohjaista polkua. Tämäkin kapeni melko pian mutkikkaaksi ja kumpuilevaksi, kunnes liittyi isompaan väylään, jota tultiin elokuussa Hempan kanssa. Ravattiinkohan taas pikkupätkä?

Polun liittyessä takaisin tiehen halusin kokeilla toista polkua. Ei ollut hevosen kanssa kovin hyvä reitti. Kapeita puunvälejä, tiukkoja mutkia ja isojen kivien sivuitse. Päästiin kuitenkin. Una pudotti alamäen tielle laukassa vaikka kaipasin käyntiä. Antoi taas nopeasti kiinni.

Hypättiin sama kaatunut kuusi myös toiseen suuntaan. Hyvin meni ja hidasti. Tosin jäi ehkä katselemaan tietä mennyttä mönkkäriä ja hidasti siksi.

Paluumatkalla hypättiin minimaastikset. Näissä oli nyt vähän enemmän vauhtia mutta ratsu oli suht hyvin kuulolla. Keskimmäistä taisi vähän polkaista, ainakin siitä kuului raks.

Loppumatka ravattiin edeltä. Nyt taas hölläsin kunnolla pidätteiden välillä. Herkästi Una lähti itse nojailemaan ohjiin. Mutta malttoi niin hyvin ettei meistä ohi ravannut kaverikaan herättänyt mitään tunteita.

Palatessa tuuli vähän. Silti oli lämmintä. Lähtiessä oli tyyntä.

Ongelmia:
yritti piehtaroida kuski selässä!
laukassa halusi mennä aika lujaa

Parannusta:
tämä oli kuskille taas henkisesti oikein hyvä tuuletus
minihypyt näppärästi

Huomenna on Unan 17-vuotissynttäripäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora