Keskiviikkona oli taas niin lämmintä ja aurinkoista että kysyin ylimääräistä ratsastusta. Mahduin illan vikalle tunnille enkä yllättynyt että ratsuksi tuli taas Una. Humma hörisi tarhassa tervehdykseksi. Taisi olla sen mielestä hyvä aika päästä sieltä pois.
Tällä kertaa varustamisapu oli täysin tuntikavereiden varassa. Satula oli hukassa ja se olikin Veksun selässä tunnilla. Meille jäi siis Elviiran koulupenkki.
Ratsukoita tunnille tuli 6 ja kenttä oli kuivunut hyväksi. Lämmintä oli lähes +10°C, joten nyt menin poololla, seurapusakalla ja toppaliivillä. En uskaltanut jättää toppaliiviä pois, sillä en voinut olla ihan varma oliko yläselkäni sittenkin suuttunut alkuviikolla kylmästä. Ei onneksi ollut liian kuuma näinkään.
Aihe oli maanantailta tuttu eli istuntaa. Tänään tosin sai alusta asti taivutella sisään ja ulos. Kuvio oli myös maanantainen radan poikki kahdeksikko. Päätyihin sai tehdä ympyröitä.
Alkuverkassa Una oli aika perinteinen itsensä. Ei mennyt kovin lujaa, takaset lompsahtivat pari kertaa alta eikä taipunut kovin notkeasti. Yritin väistättää takaosaa taivutusten kaverina. Kuskin piti keventäessä miettiä etten alasistuessa mennyt liikaa takakaarelle. Piti kysyä useampi tarkentava kysymys jotta tajusin mistä on kyse. Päivän uusi oivallus oli että Una taipui paremmin jos kohotin sisäohjaa ja skarppasin etten vedä siitä.
Tänään ei tarvinnut kuunnella teoriaosuutta uudestaan vaan sain pyöritellä sen aikaa käynnissä. Tein yhä ympyröitä ja taivutuksia sisään ja ulos. Suuntaa vaihtaen. Ei erityisen ihmeellistä.
Kun tästä jatkettiin muiden mukana harjoitusraviin niin siinä Una tasoittui taikaiskusta. Tänään sain jotenkin istuttua koulusatulaan paremmin. Polveni eivät puristaneet. Istuin kuulemma yhä suorassa. Ohje oli yrittää myödätä/joustaa keskivartalosta paremmin. Siinä olikin yrittämistä. Mutta Una seurasi taivutuksia ja liikkui tasaisesti. Välillä yritti vähän kiihdytellä mutta tuli suht hyvin kiinni. Ope käski tehdä enemmän temponmuutoksia ja niitä sitten teinkin. Ehkä olisin voinut tehdä muutoksia vielä nopeammin. Ympyröillä oli välillä vähän ahdasta.
Laukkapätkä ei tänään tuntunut jäävän yhtä lopputuntiin kuin maanantaina. Vaihdoin nyt suuntaa harvemmin. Yhä oli vähän hankaluuksia saada kentän keskellä täsmällisesti raviin. Aloitin ravin ajattelun jo edellisen sivun puolessa välissä. Laukka kyllä lyheni.
Vasemmassa laukassa tuli ohje ratsastaa laukka ponnekkaammaksi. Taidettiin valmiiksi olla löysiä. Harmi että seuraava aktiivisuustaso oli vyöryvä, enkä löytänyt kunnolla rauhallista ja aktiivista.
Oikeassa kierroksessa tuli kommenttia suoruudesta. Sekä heppa oli mutkalla että reitti radan poikki pullahti lopuksi vähän vasemmalle vaikka jatkettiin oikealle. Unan takaosa oli liikaa sisällä kuten viime torstainakin. Tultiin useampi sakkokerta mutta lopuksi ope ei enää katsonut meitä.
Laukoista jatkettiin loppuraveihin keventäen. Taas sai antaa pidempää ohjaa. Meiltä kaivattiin vähän reippaampaa menoa. Una lähti mieluummin kipittämään kuin venytti askelta. Pidemmällä ohjalla tuntuma katoili. Eikä ehditty pitkiin ohjiin asti ravissa.
Jostakin syystä tänään oli helpompi istua koulusatulassa kuin viimeksi. En venytellyt alle tai tehnyt muutakaan erilaista. Laukassa tosin yritin ajatella menon rauhalliseksi alusta asti. Helpompi pitää hallussa kuin keriä jo vyöryvää ratsua avuille. Silti yleissatula on itselleni helpompi.
Ongelmia:
alkutunnista ei ollut kovin taipuisa
takaset tipahtivat taas pari kertaa alkutunnista alta
ei kuunnellut kaikkia puolipidätteitäni
täsmälliset ravisiirtymät olivat hankalia
oikeassa laukassa oli vähän mutkalla
en osannut ratsastaa laukkaa ponnekkaammaksi
Parannusta:
yläselkäkipu ei haitannut ratsastusta
taipui paremmin sisäohjaa nostamalla
sain istuttua koulusatulassa paremmin kuin viimeksi
Una ei vyörynyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora