Treeniaikamme oli 17.30 ja silloin piti olla paikalla verkattuna. Tunti 15 min aiemmin lähtö tallilta oli oikein sopivasti. Una ei lastautunut ihan sukkana mutta avustettuna meni suht nopsaan. Pelipaikalla helpotti kun humman sai sidottua kiinni (Hemppa ei sellaiseen suostunut). Varustaminen oli helpompaa siten. Nyt suuhun tuli kimblewickit.
Lämmintä oli +14°C ja oltiin 2 ratsukon ryhmässä. Lähdin Unan kanssa alkuverkkailemaan reitille. Ensin väisteltiin kolmiolla hyppääviä. Vähän katsoi esteitä kun käveltiin niistä ohi. Sitten sujahdettiin takalenkille. Pitkin ohjin käveli rauhassa. Ravissa oli reipas mutta kuunteli. Takamutkassa tuntikaveri tuli vastaan ja kohdattiin ongelmitta. Siellä tuli myös maastopyöriä vastaan ja ohjasin ne pois hevosreitiltä. Yllättäen Una ei sanonut metsään menevistä (talutetuista) pyöristäkään mitään. Laukat asiallisesti. Vähän reipas mutta kuunteli. Eikä polulle levinnyt lampikaan aiheuttanut ongelmia.
Sitten viriteltiin NoShoutit ja aloitettiin treenit. Nyt ei aloitettu tuntilaisten tapaan laukkomalla yksin kolmiota ympäri. Tultiin ensin pieni mökki molemmista suunnista. Una ei sanonut siitä mitään. Helppoa.
 |
| Kuski keskittyy tms. ©Virpi |
Esteitä hypättiin pienissä pätkissä. Mökki, renkaat, pikkukukkulan päältä kavaletti, toiset renkaat, puhelinpylväseste ja lopulta hautakin. Una ei sanonut mistään oikein mitään. Puksutti yli vain. Välillä oli väärässä laukassa tai vähän innokas mutta kuunteli kyllä. Ei vyörynyt. Enkä itsekään mokaillut mitään suurempia. Kantapäitä paremmin alas, sanoi ope.
 |
| Kuski näki jotakin jännää. ©Virpi |
Pienen sinisen laavun edessä oli sorsa. En tiedä hätkähtikö Una sorsia vai mitä mutta hidasti ihan reilusti ennen kuin hyppäsi. Se tultiin sitten sakkona uudestaan. Ratsasta kohti estettä. Ja hyvin meni.
Isompi uusi tukkilaavu (80 cm) tultiin vain kertaalleen radanpätkässä. Siihen ei ihan osunut askel ja jäin arpomaan. Tultiin siitä vähän hassulla hypyllä yli mutta yhdessä kuitenkin. Tästä ope taisi sanoa että laukkaa ei saa päästää venymään pitkäksi.
Päivän suurin este taisi olla vihertävä sianselkä, joka tultiin viimeiseksi. En muista oliko 80 vai 90. Empimättä yli mutta taisi lähteä vähän kaukaa. Saatiin tulla toisenkin kerran, koska jäätiin lopuksi ns. esteen väärälle puolelle matkalla kohti lampea. Vähän parempi.
Enempiä ei hypitty vaan ravattiin ja laukattiin vielä lätäkköisen polun läpi vuorotellen. Kahlattiin myös hetki lammessa.
Loppuverkat käytiin yhdessä kaverin kanssa ravailemassa takalenkillä. Selitin jotain kaverille takaviistoon kun Una jo toistamiseen hätkähti sorsaa. Tämä lähti ojasta lentoon. Onneksi hepan hätkähdys oli hyvin maltillinen ja nopeasti ohi.
 |
| Päivän korvakuva GoProlla. Tuota estettä ei hypätty. |
Olin todella yllättynyt miten helppoa tämä oli. Onko epäkorrektia sanoa että jopa melkein tylsää. Esteet olivat pääosin n. 60-senttisiä eikä ollut ongelmia. Ei jännittänyt pätkääkään enkä päässyt ylittämään itseäni. Tosin loppukäynneissä iski päänsärky. En tiedä oliko syy sittenkin joku tunnistamaton jännityksen purkautuminen vai joku muu.
Eikä Una lastautunut takaisinkaan ihan suorilta. Nyt ei ollut apukäsiä mutta alle viidessä minuutissa meni yksinkin koppiin. Toki lastaussillalle juurtumisesta ei tule lisäpisteitä. Muuten käyttäytyi hyvin eikä tänään pahasti huudellut kavereillekaan.
Ongelmia:
ei lastautunut ihan sukkana kumpaankaan suuntaan
säikähti pari kertaa sorsia
siniselle laavulle vähän epäröi
tukkilaavulle tuli vähän hassu ja paikaton hyppy
treenin loputtua iski päänsärky
tuli kamala ikävä Hemppaa
Parannusta:
oli helppoa
ei katsonut mitään
jarrut toimivat hyvin
Hyppykooste GoPro + Virpin kuvaamat pätkät:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora