Yllätys-Una esteille

Sunnuntaina oli taas estetunnin aika. Olin melko varma että saan taas Tupun mutta listalla odottikin jymy-yllätys: Una. Jotenkin kuvittelin etten ikinä pääsisi hyppäämään sillä. Mutta mikäs siinä, mieluusti lähdin kokeilemaan. Voimiakin oli vähän eilistä enemmän ja arvelin että estetunti on kevyempi.

Mitään varustusohjeita ei ollut, joten arvasin yläkerrasta kimblewickin ja martingaalin. Loimen unohdin mutta ei kuulemma haitannut. Keli oli nollassa ja paistoi aurinko. Tuuli enää maltillisesti. Kuulemma tammalla on jo sen verran karva kasvanut että tarkenee.

Kenttä oli sula ja oikein kivassa kunnossa. Pelkäsin koppuraa. Ratsukoita meidän tunnillamme oli tänään kivasti vain 4.

Alkuun saatiin taas ylitaivutella käynnissä. Tänään omiin tekemisiini puututtiin vähemmän ja nyt se oli ihan mieluinen asia. Sitten ravissa sama juttu. Una oli vähän nahkea taipumaan. Takaosaa sai myös väistättää ulos. Tehdä vapaavalintaisia kiemuroita.

Lopulta tultiin myös ravipuomeja. Ensin ok. Sitten pari kertaa vähän liian lujaa eikä Unassa vieläkään ollut kovin herkkiä jarruja vahvemmasta kuolaimesta huolimatta. Lopuksi tajusin taas himmata vauhtia kunnolla.

Laukassa taidettiin mennä vain pikaisesti molemmat suunnat (vai pelkkä oikea?). Istuin kevyessä istunnassa ja näin oli helpompaa.

Vasemmassa laukassa tultiin suora linja. Ensin tasaiset 7 askelta. Seuraavaksi vähän ahtaat 7 ja kuulematta jäänyt kommentti oli että tule kuudella. Sitten pari kertaa vähän ahtaasti 6. Mielestäni siihen piti jo usvattaa mutta ei kuulemma tarvinnut tulla kovaa. En osannut säädellä kovin pieniä eroja.

Tänään ope puhui kevyestä istunnasta ja mieluusti killuinkin jalustimilla. Mutta seuraavalle tehtävälle eli pikkujumpalle kevyt istunta ei meille sopinutkaan kun Una lähti kiihdyttelemään omiaan. Malttoi hyvin puomille asti mutta kavaletin ja esteen välissä askel venähti liian pitkäksi. Kuskin katse kauas eteen ja ylös. Minun piti myös istua vaikuttamaan raskaammin. Lähes joka kerta taisi olla esteen jälkeen väärä laukka. Nousi okseriksi ja ehkä jonnekin 70 cm pintaan. Una loikki helposti yli. Esteen jälkeen himmailtiin pikkuvoltilla ja tuli takaisin haltuun. Myöhemmin ope muisti sanoa että Unalla ei saa hidastaa kohti aitaa koska saattaa loikata yli.

Tultiin vielä tiukka tie rengaspystylle ja siitä kaareva linja okserille. Yhä meillä oli rahtu liikaa vauhti Unan käsissä ja vääriä laukkoja. Mutta yli mentiin yhdessä. Kahdesti tämä.

Ei ehkä tultu muita tehtäviä alle vaan seuraavaksi rata. Korkeus oli aika pikkuruista mutta tänään ei haitannut. Suora linja kuudella, pystyllä vaihto. Kaareva renkailta okserille (6 tähänkin) ja lopuksi lankulta portille kaareva viidellä. Ei ihan keskeltä ja jokunen väärä laukka mutta reippaasti kaikista yli. Kuski yritti himmailla tamman menohaluja ja onnistui vähän vaihtelevasti.

Aikaa jäi ja saatiin lopuksi tulla sama vielä uudestaan. Esteitä ei nostettu. Nyt yritin tietoisesti rentoutua enemmän väleissä. Saatoin jopa ajatella hitusen enemmän peruslaukkaa. Myötälaukat löytyivät paremmin ja vain muutama paikka tuli juureen. Radan jälkeen kun jäin kevyeen istuntaan ja rentouduin niin Unakin rauhoittui. Ehkä tässä on vielä nappuloita vähän hukassa.

Loppuraveissa Una oli sopivan reipas eikä kiireinen. Yritin yhä notkistella. Vähän tuntui siltä että ope pohti Unan kiikutelleen minuakin. Mutta kyydissä ei hirvittänyt yhtään. Oli oikein kivaa.

Vaikka Una on koulutunneilla Tupua raskaampi ja työläämpi niin kyllä sillä oli paljon kivempi hypätä kuin Tupulla. Monipuolisuuden takia taitaa Una nyt kiilata Tupusta oli Veksun perään kolmanneksi ja Tupu jää suosikkilistallani neljänneksi. Monipuolisuudella viittaan siihen että kuulemani perusteella Una on huomattavasti kivempi ja helpompi maastossa kuin Tupu.

Ongelmia:
Una kiihtyi välillä omiaan eikä aina maltannut kunnella pidätteitä
vääriä laukkoja esteiden jälkeen
ei päästy ihan niin kellontarkasti esteiden keskeltä kuin miten eilen osuttiin puomeille

Parannusta:
helposti kaikesta yli
ei tuijotellut mitään
ei hirvittänyt yhtään
vaihtoi laukat lennosta
oli aika hauskaa

Tunnin jälkeen kävin rapsuttelemassa Hemppaa. Sitä ei taas kamalasti kiinnostanut. Sen sijaan naapurissa ollut Veksu tykkäsi kyllä ja rentoutui lurpottamaan silmiä. Lopulta Hempastakin löytyi pari paikkaa (kaulan alta ja leuasta), joiden rapsutuksesta näytti jopa hetken nauttivan. Omat sormet jäätyivät tässä hommassa täysin.