sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Leijako siellä oli narun päässä?

Sunnuntaina oli vajaa pari tuntia aikaa maaston jälkeen ennen estetuntia. Siihen sopiva ohjelmanumero oli Hempan lenkitys. Sitä ennen tajusin sentään syödä evääni.

Keli meni pilvisemmäksi ja rupesi tuulemaan ihan reippaasti. Lämpöä silti nollan pintaan. Mittasin Hempan lämmöt kun otin sen sisään: 37,1°C. Omituisen vähän vaikka varmistin vielä uusintamittauksella. Purin varustuksesta myös turpahihnan, ihan esteettisistä syistä. Harmi vaan ettei humma halunnut olla tänään kuvattavana. Sykemittariani en jaksanut tänään viritellä Hempalle kun oli vielä oma estetunti luvassa. Mittasin sitten omat lenkkisykkeeni (keskimäärin n. 105 bpm). Tänään päätin laittaa kypärän päähän talutuslenkille.

Lähdettiin eiliseen tapaan metsän läpi pellolle. Hemppa olisi halunnut vain syödä. Minä houkuttelin eteenpäin. Kun päästiin vähän pidemmälle niin humma vaihtoi mielentilaa pöyristyneempään. Tämän päivän tuijotukset olivat enemmän kauhistuneita siinä missä eiliset kiinnostuneita.


Tämän päivän edustavin kuva Hempasta. Kaikkiin kuviin ei osunut hevosta ollenkaan.
Jotenkin kummallisesti tykkään niistä eilisistä enemmän.
Loppumatkasta oli parempi keskittyä Hemppaan kuin kuvaamiseen.
©minä

Pohdin tälle päivälle vähän erilaista reittiä. Kun lähdettiin tietä pitkin kohti tallia niin Hempan mieliala parani. Mutta kun jatkettiinkin kohti Murtoa niin tämä ei hummaa miellyttänyt. Pysähteli tuijottelemaan milloin mitäkin ja hötkyili välillä omiin suuntiinsa. Onneksi laukkapyrähdykset olivat lyhyitä. Ilman kuolaimia Hemppa tuskin olisi pysynyt käsissä. Kypärästä olin onnellinen vaikka humman jalat onneksi pysyivätkin maassa.

Odotin että meno rentoutuisi mutta kun tuntui vain pahenevan niin ei käyty kovin kaukana. Onneksi ei ole selästä ollut koskaan tällainen. Parhaiten auttoi kun annoin muuta ajateltavaa. Askel ja pysähdys, askel ja hidastus. Toimi näissä kuuliaisesti.

Ei rentotunut paluumatkallakaan ja vielä tallin pihalla tuntui järkyttyneeltä. Onneksi karsina ja heinäkasa rentouttivat. Hetken käyttäytyi tallissakin vielä omituisesti mutta sitten tasaantui.

Matkaa tuli tänään vain pari kilometriä. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut jäädä vain pihametsään syömään varpuja.

Reissun jälkeen tallikaveri kuvasi Hempan jalat. Sangen tasalämpöistä. Yllättävää taas.

Sangen tasalämpöiset 4 jalkaa. Vasen polvi on muita kuumempi.
©Sami

Etujalat takaviistosta, ei suuria eroja tästäkään suunnasta.
©Sami

Estetunnin jälkeen kuvattiin uudestaan. Välissä Hemppa oli siis n. 2 tuntia sisällä syömässä. Yllätyin miten lämpövärikkäät jalat nyt olikin vastassa!

Hemppa edestä 2 h lenkin jälkeen.
Vtj huomattavan kuuma, oej lämmin vuohisesta ja kavio vasenta lämpimämpi ja vej polvesta lämmin.
©Sami

Takajalat 2 h lenkin jälkeen.
Ensimmäinen kerta kun takajaloissa näkyy eriparisuutta.
Vtj kuumempi.
©Sami

Neljän lämpökuvauskerran perusteella totean etten ainakaan itse osaa näiden perusteella tehdä edes puoskaridiagnoosia. Olen todella yllättynyt siitä kuinka erilaisia lämpöjä Hempan jaloissa eri päivinä on. Sen verran voin puoskaroida että usein havaittu eriparisuus vihjaa siihen että kaikki ei ole kunnossa. Jonka voi toki päätellä ontumisestakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora