keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Kelirikon alku

Keskiviikkona en mahtunut tunneille, joten ehdotettiin maastoreissua tallikaverin kanssa. Saatiin tämä sopimaan aikatauluihin ja lähdettiin viiden aikoihin lenkille. Minä taas Unalla.

Menomatkalla auton mittari näytti +4°C. Paistoi aurinko. Eiliset lumet olivat kadonneet aika hyvin mutta tilsariski oli olemassa. Polarpadit etusiin siis koska tilsakumeja ei (enää?) ollut.

Lähdettiin katselemaan Reinin lenkin kuntoa. Autotiet olivat jäisillä urilla, joten alkuun ja loppuun tuli pitkät pätkät käyntiä. Ravissa Una oli ihanan tasainen. Päivän laukkapätkät olivat suht lyhyitä ja aika rauhallisia. Una tykkäsi mennä mieluummin vasenta laukkaa ja tuli pari vaihtoa. Hieman katseli konttia kuten Hemppakin. Kaveri halusi mennä edeltä ja suurimman osan matkasta menikin.

Koko pelto- ja metsälenkkikin mentiin käynnissä. Oli sittenkin hyvä veto jättää toppaliivi päälle. Una oli klipattuna ilman loimea koska oli kuulemma niin lämmintä.

Takaisinpäin hummilla oli enemmän menohaluja. Pysyivät kuitenkin käsissä (enkä edes laittanut Unalle kimblewickiä vaikka sellainenkin oli vaihtoehtona). Kumpikin halusi ensin mennä vähän lujempaa. Kun me mentiin edeltä niin kaveri olisi halunnut takaa edelle. Paremmin ja rauhallisemmin sujui kun kaveri meni edeltä. Suokki löysi itsestään myös rauhallisen ravivaihteen ja Unakin ravasi perässä rauhassa. Aurinko rupesi laskemaan kun palasimme tallille.


Vielä on lunta.
©Pauliina


Oikein tolkku ja leppoisa lenkki. Pakko todeta että Unan kanssa on aika paljon vaivattomampaa maastoilla kuin Hempalla. Mutta ei ole Hempan voittanutta!

Ongelmia:
pohjat eivät olleet kovin hyvinä
piti laittaa padit tilsojen varalta
paluumatkalla molemmilla hummilla oli ensin kiire

Parannusta:
padit hoitivat hommansa hyvin
helppoa ja tasaista menoa
hieno keli

Kävin maastolenkin jälkeen taas vielä peltolenkin Hempan kanssa. Itselläni oli heijastava toppaliivi eikä mielestäni 19 aikaan ollut vielä kovin hämärää. Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen.

Ensimmäinen takaa ohi tullut auto meni niin lujaa ohi että Hemppa säikähti ja pukitti perään. Minusta näytti ettei se jarruttanut ollenkaan. Kentälle oli näkynyt että jarrutti vasta kohdalla. Ehkä se ei sitten nähnyt Hemppaa? Tai oli vain ääliö? Muut autot menivät oikein nätisti ohi.

Tänään raviaskeleet irtosivat Hempasta helpommin mutta liike oli yhä selvästi epäpuhdas. Muutama askel riitti.

Tällä kertaa Hemppa ei liponut kieltään ja ajattelin ettei ole pakko pitää kamalaa kiirettä vaan saa haistella puskia. Sen sijaan Hemppa hiihti kamalaa vauhtia kotiin ja tuntui hermostuvan jos yritin hidastaa.

Totesin että humma on niin ruokottoman näköinen että harjasin sitä vielä vähän puhtaammaksi. Hemppaa kiinnosti vain syöminen. Kotiin lähtiessä auton mittari näytti -2°C.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora