Kuskin aneemiset jalat

Tiistain iltamenot peruuntuivat, joten päädyin taas tallille. Nyt olin henkisesti varautunut poniin mutta sainkin taas Unan. Ei valittamista. Hoitaessa oli yhtä kiltisti kuin ennenkin.

Keli oli nollassa ja satoi lisää lunta. Kentällä ei onneksi tilsaantunut pahemmin. Muutenkin kentällä oli yllättävän vähän lunta. Toiseen suuntaan lumisade haittasi näkyvyyttä. Ratsukoita oli tunnilla 7.

Unan kanssa tuntui kovin samanlaiselta kuin viimeksikin. Pitkin ohjin yritti hortoilla omia reittejään. Muuten puksutti menemään suorana. Tuntui hitaalta ja pyysin lisää vauhtia. Sitten pitikin jo hidastaa. Open mielestä sopiva vauhti tuntui minun mielestäni hitaalta.

Koko tunnin kuviona oli mennä pituushalkaisijaa suoraan. Suunta vaihtui päädyssä. Pariton määrä ratsukoita oli tähän oiva asia. Pitkille sivuille tehtiin loivat kiemurat ja lopulta niiden keskelle myös voltit. Pituushalkaisijalla katsottiin suoruutta.

Ensin noin kierros käynnissä, sitten pitkään ja hartaasti kevyessä ravissa. Tuntui siltä että olisi pitänyt tehdä enemmän ja jalkani olivat jotenkin kovin toimettomat ja lerppuivat vain mukana. Taivuta sisäpohkeen ympäri, sanoi ope. Yritin taivutella kulmiinkin. Ravia piti lopulta hidastella aika paljon ja Una enemmän vyöryi. Olisi pitänyt tajuta tehdä vielä enemmän pieniä temponmuutoksia. Voltit onneksi lohduttivat. Silti tamma enemmän makasi käsilläni, jonka johdosta sormet rupesivat taas jäätymään alkutunnista pahasti. Taas jostain syystä kuvittelin ettei ole niin kylmä. Pieleen meni. Lopulta pidin omin lupineni sormienlämmittelytauon ja heti perään tuli muillekin välikäynnit.

Itse pitäisin työskentelypätkät mieluusti vähän lyhyempinä ja tekisin parit lyhyemmät välikäynnit. Sormet onneksi lämpenivät lopputunniksi. Jalustimet olisi saanut nostaa ylös mutten jaksanut.

Seuraavaksi tultiin laukkatehtävä. Loivan kiemuran alusta myötälaukka (eli vasemmassa kierroksessa oikea). Voltti harjoitusravissa. Loppukiemuraan sama myötälaukka. Kulmat ja lyhyt sivu harjoitusravissa. Keskilinjalle taas laukka. Siihenkin tuli ohjeet että kumpi, mutta unohdin jo. Una nosti kuitenkin joka kerta pyytämäni laukan. Ja tunsin hyvin takapuoleeni kumpi tuli. Vaikeinta oli siirtymät raviin. Hieman vyöryvää. Laukassa istuminenkin vaati tekemistä. Kun laukan sai pidettyä lyhyempänä niin kaikki sujui paremmin. Tässä tuli siis molemmat suunnat samalla. Keskilinjalla piti suoristaa lapoja. Kun tajusin missä on vika niin osasin korjatakin.

Laukkatehtävä oli rankka ja tuntui kestävän ikuisuuden. Onneksi tehtävä lopulta loppui ennen omaa kuntoani. Saatiin taas kävellä hetki.

Lopuksi tultiin vielä ravilävistäjiä temponlisäyksillä. Ope puhui kauniisti miten ei ammuta isompaan raviin vaan tehdään liukuva siirtymä kuin voluminappulan säätö. Askelpituuden pitäisi kasvaa eikä tahdin kiihtyä. Käytännössä unohdin miettiä tahtia jollen skarpannut kovasti. Silloinkin keskittymiseni herpaantui heti jos piti kuunnella ohjeita. Una siis venytti hienosti ja yritin olla päästämättä sitä pitkäksi ja etupainoiseksi. Mutta tahdin säilymisestä en osaa sanoa mitään. Yllättävän hyvin tuli lävistäjien lopussa takaisin.

Ei ravattu enää erikseen loppuraveja vaan käveltiin.

Ongelmia:

alkutunnista sormet olivat taas jäässä

vähän lipsui keskilinjalle käännyttäessä

en ehtinyt saada niin paljon kommentteja kuin olisin halunnut

kuskin selkä ei tykännyt harjoitusravista
Una yritti makoilla käsillä
laukkatehtävä oli raskas
alassiirtymät olivat yhä vähän vyöryviä
unohdin miettiä tahtia ravilisäyksissä

Parannusta:

yllättävän hyvin mahtui menemään ja tekemään vaikka oli  7 ratsukkoa
sain laukkaa istuttua lyhemmäksi
nosti kaikki laukat pyydetysti oikein

selkäni ei juilinut illalla

En ehtinyt käydä Hempan kanssa lenkillä ennen tuntia, joten käytiin tunnin jälkeen. Oli jo sangen hämärää seiskan jälkeen mutta näki. Satoi edelleen reippaasti lunta. Koska eilinen meni niin hyvin niin en jaksanut virittää tänäänkään suitsia. Riimu päässä peltolenkki ympäri. Hemppa tuntui olevan jopa rennompi pelkällä riimulla. Ei jännittynyt nyt missään vaiheessa pahemmin.

Ravipätkä jätettiin lumen ja hämäryyden takia ottamatta. Vähän ihmettelin kun Hemppa lipoi kieltään lähes koko reissun. Kuvittelin aiemmin että johtuu kuolaimista. Nyt ei voinut laittaa sen piikkiin. Stressireaktio? Kipuja jossain? Liian jännää käydä yksin talutuslenkillä?