Sunnuntaille järjestyi kivasti myös maasto sekä aamulle maastoseuraa. Lähdettiin 3 ratsukon voimin ja VIHDOIN sain ratsukseni Unan. Tästä on ollut puhetta varmaan lähemmäs vuoden. Una tuli tuntihommiin alunperin reilu vuosi sitten ja siitä päätyi junnulle kenttäratsuksi. On ollut mukana samoissa kenttäkisoissa kuin minä ja Hemppa. Nyt on toisinaan taas enemmän tuntikäytössä.
Yritin kysellä varusteista etukäteen. Selvisi vain mistä suojat löytyy. Sekä klipatulle niskaan heijastinloimi. En tiedä olisiko pitänyt viritellä muutakin, oikein mainiosti pärjättiin näinkin. Hoitaessa oli superkiltti. Ulkoisesti Una muistutti jonkin verran Assia. Punainen tamma, suunnilleen saman kokoinenkin.
Tuli etukäteen hyvin tarkat ohjeet minne mennään (Kotakankaan suuntaan), minne ei mennä (Tiitonsaaren ojille) ja mitä ei saa tehdä (laukata kotiinpäin). Näillä mentiin.
Meidät laitettiin letkan kärkeen. Keli oli hyvä ja lumipohjat pitävät. Aamusta ei vielä tuullutkaan. Unalla ei ollut kiire ja käynti oli aika matelua. Vähän ihmettelin koska muistelin sen 7,5 km/h hiihtelyä, jossa ei pysytty Hempan kanssa perässä. Nyt mentiin ehkä 4,5.
Käveltiin pitkä pätkä alkuun eikä sanonut autoista mitään. Ravissakin oli paljon Hemppaa suoraviivaisempi. Muutama minisäikky tuli mutta kokoluokkaa hätkähdys. En tosin uskaltanut luottaa etteikö tulisi jotain isompaakin. Mutta monet jutut, joita mietin että Hemppa katselisi, ei kiinnostaneet Unaa yhtään. Puksutti menemään. Sopivan reipas ja vauhti hyvin säädeltävissä. Kaveritammasta ei sanonut mitään pahaa vaikka välillä ravattiin rinnakkain.
Otettiin autotiellä pari laukkapätkääkin. Yllättävän rauhassa Una meni. Viimeiselle pätkälle pyysin vähän lisää vauhtia mutta edelleen mentiin ehkä max 30 km/h pintaan. Näppärästi takaisin raville.
Pellolla pystyi ravaamaan ja yllättäen myös metsässä. Mentiin siis Reinin lenkki. Ja koska oltiin tolkuttoman nopeita niin käännyttiin talon jälkeen risteyksestä vasemmalle. Matkalla näkyi siis vielä lehmiä ja ainakin yksi korppi. Hyvä laukkasuora houkutti ottamaan vielä yhden laukkapätkän. Una vaihteli laukkoja ja vedettiin siksakkia. Yritin siis mennä suoraan. En lähtenyt hoputtelemaan hirmuisesti koska en tiennyt meneekö jarrut sen jälkeen epäkuntoon. Hidasti laukkaa kyllä hyvin muttei tahtonut tulla raville. Eikä ollut mitään vahvaa rautaa suussa vaan jotain kolmipalan tyyppistä. Huiput n. 32 km/h.
Käveltiin pitkä pätkä takaisin pellolle ja ravailtiin sitten loppumatka autotietä. Ei kiihdyttelyjä eikä mitään muutakaan ei-toivottua.
Kyllähän Una oli markkinoitu tasaisena maastoratsuna mutta en arvannut sitä ihan näin tätiratsuksi. Vaikka Hemppa on kiltti niin oli vielä aika paljon suoraviivaisempi ja tasaisempi. Mieluusti menen Unalla toistekin. Kiva olisi kokeilla muitakin lajeja.
Ongelmia:
laukassa mentiin vähän siksakkia
ei menty kovin lujaa
ei pudottanut laukkaa myöhemmin helposti raville vaan lyhensi laukkaa
Parannusta:
kiltti hoitaa
turvallinen ratsastaa
ei säikkynyt mitä Hemppa olisi
pohjat todella hyvinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora