Tiistaina kävi niin onnellisesti että mut vihdoin kelpuutettiin Tallinmäen vierasvalmentajan silmien alle. Pia on pidemmän aikaa ollut yksi toivevalkkulistani nimistä. Koska olin kuitenkin hierarkiassa suht pohjilla niin ratsujen suhteen ei ollut juuri valinnanvaraa. Aku sieltä osui ja sillähän olen hyppinyt kerran aiemminkin. Tiedostin riskit että ajaudun autopilotin varaan.
Kaisa tiirasi maneesin mittarista -13°C lukeman. Pihalla oli n. -18°C. Hypättiin vikassa porukassa, joten olin jo valmiiksi viilennyt maneesissa ja alkutunnille pukeuduin kunnon toppauksiin.
Ratsukoita tunnilla oli 3. Alkuun mentiin keskenämme ja yritin saada Akua taipumaan ja rentoutumaan ohjan perässä. Vielä vaikeampaa kuin Hilimalla. Koko hevonen lähti sisäohjan mukaan eikä myödännyt yhtään vaikka kuinka yritin houkutella, suoristaa ja tuupata sisäpohkeella ulos ja kehua kun mentiin yhtään sinnepäin.
Ohjatussa alkuverkassa ravattiin ympyröitä ja laukattiin kevyessä istunnassa. Kaarteisiin aktiivisempaa laukkaa. Jalat alas ja alapohje kiinni. Elävämpää kättä. Aku tuntui pallerolta. Kyllä se eteni ja pyynnöstä reippaamminkin vaan edelleen kulmanratsastus oli kaameaa kun ruuna ei kuunnellut sisäpohkeita.
Tehtävänä tultiin suoraa linjaa käyntisiirtymällä sekä kolmikaarista ravissa, puomit keskellä suoristuskohdissa. Ope kaipasi kaarteisiin lisää sisäpohjetta. Pohdin että hyvin vaikea toteuttaa kun 100 % pohjekapasiteetista oli jo käytössä. Reitit oli onneksi suht asialliset eikä sisään kaatuminen tainnut näyttää kovin kammottavalta ulospäin.
Tätä tultiin myös laukassa ja kavaleteilla piti saada laukka vaihtumaan. Ekalla kierroksella oltiin joka välissä väärässä. Toisella kierroksella vasemmasta oikeaan vaihtui hyvin ja toinenkin suunta jotenkin rämmittiin myötälaukkaan.
Sitten tultiin 5 laukan linjaa alkukavaletilla sekä johonkin väliin myös laukkapuomitehtävä alle. Hyvin yllättäen saatiin puomeilla vaihto vaikken oikein sellaiseen uskonutkaan. Linjan viimeisenä oli hainhammas, jolle ekalla kerralla otettiin kiintiökielto. Aku valui oikeaan reunaan ja juoksikin ohi. Luotin liikaa että hyppää. Jos Jatsin kanssa kiemurreltiin niin Akun kanssa jatkettiin. Hyvin treenattu kiemurtelu, pah. Joka kerta päästiin väli kuitenkin viidellä ja myötälaukatkin taisi säilyä. Hypättiin myös toisesta suunnasta ja hyvistä yrityksistä huolimatta en saanut suoristettua esteelle. Jäi korpeamaan. Korkeus oli sangen miniä. Olipa lopuksi vielä innarikavaletitkin. Ne meni onneksi ihan ok.
Aku jatkoi seuraavalle tunnille, joten en loppuverkannut vaan annoin ruunan eteenpäin. Ei ollut onnellinen olo vaan hyvin turhautunut ja epäsosiaalinen. En saanut alkutunnin ongelmia korjattua ja oma alisuoriutuminen harmitti. Eihän se ihan kamalaa ollut mutta omat odotukset oli paljon korkeammalla. Siksi tuntui kamalalta. Loppupalautetta en saanut mutten olisi ollut siinä vaiheessa vielä juttutuulella.
Ongelmia:
en saanut sisäpohkeita läpi
ruuna ei rentoutunut yhtään ohjan perässä
vasen laukka nousi tahmeasti
kiintiökielto
Parannusta:
myötälaukat säilyi hyvin
oikea laukka nousi hyvin
askelmäärät säätyi
Tältä se näytti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora