Yhä arkuutta ilmassa

Torstaina saatiin taas hypätä iltapäivällä kauniissa auringonpaisteessa. Lämmintä oli enää alle +5°C. Toinen puoli kentästä oli varjossa ja lämpötilaerot tuntuivat suurilta.

Ratsukseni tuli taas Lida ja ratsukoita tunnilla oli viime aikojen vakiporukka eli 4. Nyt tammani oli ilman takakenkiä. Alkuverkassa Lida oli käynnissä hyvä. Ravissakin eteni suht reippaasti. Toki välillä piti vähän pyytää lisääkin. Laukassa tein temponmuutoksia.

Hypyt aloitettiin maapuomi-ristikolle ravissa. Heti ekalle tuli sanomista että odota hyppyä. Paikat oli ravissa ihan hukassa. Neljästä ylityksestä ekalla ja vikalla tuli toivottu vasen laukka. Tuntui että pikemminkin tuurilla kuin taidolla.

Seuraavaksi hypättiin linjaa maapuomilta pystylle. Ekalla yrityksellä tultiin 3 askelta ja hypättiin tosi kaukaa. Mutta tamma lähti hyppyyn kun pyysin. Kolautti ja taisi pudota. Seuraavalla kerralla tein väliin hallitut 4. Tosi hyvä. Vaan kolmannella kierroksella tuli normijäätyminen. Puomille tultiin mielestäni vihdoin tosi hyvin. Yritin vähän pitää välissä mutta venyttiinkin ja tultiin hallitsematon 3,5. Miksi, oi miksi sössin pienilläkin esteillä? Sakkokierroksella tuli taas siisti 4 mutta tuntui että sai lyhentää ihan kunnolla.

Sitten tultiin 4 ravipuomia, linjalla laukalle ja pysty. Pystyn jälkeen yhä suoraan mutta vuorotellen piti kääntyä eri suuntiin. Heti ekalla kerralla taas lisää sössintää. Lida pomppasi heti puomeilta laukkaan ja oikeaan vaikka olisin halunnut vasemman. Rupesin korjaamaan ravin kautta vaikka tilaa ei ollut. Tultiin esteelle ravissa ja tamma hämmentyi pysähdyksiin. Pysyin kyydissä ja totesin että ihan oma moka. Korkeutta tälläkin ehkä 65 cm. Jatkossa annoin tamman siis loikkia laukalle mikäli tahtoi. Pääosin taisi hypyn jälkeen olla toivottu laukka mutta joitain vääriä kyllä tuli joukkoon. Ponnistuspaikat oli sentään parempia.

Sitten taidettiin jo tulla uusintareittirata. Kaksi kierrosta samoilla korkeuksilla. Ensimmäisellä kerralla vähän väljemmillä teillä mutta jatkuvasti kääntäen. Tämä suoritettiin tosi siististi. Kaikki esteet pysyi ylhäällä ja joka hypystä Lida nappasi myötälaukan. Vau! Kertaalleen hypättiin vähän kaukaa mutta open palaute oli positiivista. Itse olin kriittisempi. Ja yhä jännitti. Viime torstain tippuminen jätti taas epävarmuuden takaraivoon.

Toisella kierroksella höylättiin kurvit niukoiksi. Nyt olin itse paremmin menossa. Otettiin viidestä hypystä 2 puomia mukaan. Mutta tammahan kääntyi! Vaikka ainakin yksi laukka jäi vaihtumatta niin sekä okseri että keskimmäinen pysty hypättiin ihan hyvin vinostakin. Vieläkin tiukempiin teihin oltaisiin pystytty. En muistanutkaan kuinka näppärä Lida on!

Vikalle kierrokselle esteet nousi. Vähän vaihtelevia korkeuksia. 80 näytti pieneltä, 90 juuri sopivalta ja 95 cm okseri näytti pelottavan isolta. En tiedä odotettiinko meiltä yhä uusintateitä mutta okserille tultiin nyt kunnolla suoristaen. Yhä jotain putosi mutta pelottavasta okserista selvittiin kerralla ja puhtaasti. Se oli tämän tunnin pelottavin juttu. Vikalle 17,5 metrin linjalle kuvittelin että pitää ottaa kiinni että mahdutaan neljällä. Kahden lyhyemmän askeleen jälkeen tajusin että välihän jää pitkäksi ja ratsastin eteen. Selvittiin neljällä. Ope sanoi että sehän on hyvä jos kahden askeleen jälkeen näkee, siinä ehtii vielä toimia.

Sitten oli päivän hypyt taas kasassa. Pikkuhiljaa rupesin vasta löytämään kadonnutta itseluottamustani. Tämän päivän positiivinen oli että kielloista huolimatta kaikki pysyivät kyydissä. Kamera pysyi penkillä. Pelkäsin karman kostoa. Kisakorkeudeksi meille valikoitui hyvin helposti 90. Ehkä pikkuhiljaa voisi ruveta haaveilemaan vaikka siitä 95:stä ennen metriä jos 90 rupeaa sujumaan. Kouluratana mennään KN. Muistin että eihän Lida oikein peruutakaan. Väistölliset ohjelmat jo skipattiin.

Ongelmia:
epävarmuus takaraivossa
yksi turha kielto
yhä jäätymistä ponnistuspaikoissa
kuski ei malta odottaa hyppyjä

Parannusta:
95-okseri kerralla puhtaasti yli
kääntyi tosi näppärästi
oli reippaana menossa
ei tuijotellut kulmaa
kuski pysyi kyydissä