Tiistaina karma iski taas päälle. Kerrankin kun vähän jumitin ja menin illalla huonolla aikataululla tallille niin ratsuni (Elmo taas) ei ollutkaan valmiina tunnilla. Onneksi oli tuntia aiemmin ollut hommissa, joten hyvin pikainen harjaus riitti. Olin oikein tehokas mutta silti viimeisenä valmiina. Elmo oli taas oma hapannaamainen itsensä ja satuloidessa tarjosi hampaita. Myöhemmin vielä maneesissa satulavyötä kiristäessä.
Pihalla oli rapsakka -2,5°C, joten mentiin siis sisään. Olin varmuuden vuoksi pukeutunut ulkoilua varten, joten alupaidoissani ja sukkahousuissa tuli maneesissa kuuma.
Aloitettiin taas käynnissä ympyrällä taivuttaen sisään. Edelleen itselläni oli vähän ajoitus ja tuntuman määrä hukassa. Aivot unohti myös sisäpohkeen käytön, vaikka juuri sillä oli tarkoitus tuupata etuosaa ulos. Välillä meni sisäohjasta ohjailuksi. Elmo lyheni tuntumalle paremmin kun ratsastin suunnilleen normaalisti eli hellitin sisäohjasta ja pidin ulko-ohjan tasaisena. Toki ruuna oli ylipäänsä tosi pitkänä. Yritin oma-aloitteisesti lyhentää ohjia. Tänään siitä ei tullut kertaakaan sanomista. Yhä meitä yriteltiin herätellä ajattelemaan itse. Minullekin kommentti oli että yritän vähän varovaisesti ja jätän hommat puolitiehen. Ratsastus on vaikuttamista. Jos tahtoo olla vaikuttamatta niin sitten on parempi pysyä myös pois selästä.
Ravissa kuvio oli vähän KN:n alun tapainen. Pitkille sivuille loivat kiemurat ja päätyihin 10 metrin voltit. Hetkittäin heräsin vähän patistelemaan ruunaa, jolloin saatiin parempia pätkiä. Mutta pääosin yhä kaaduttiin kulmissa sisään, hepo ei ravissa kuunnellut sisäpohkeitani ja loivan kiemuran keskikaarrekin oli korkeintaan välttävä. Ope taisi mainita jotain paremmasta peräänannosta. Aika pitkään meni tajuta että kerrankin ratsastan peilien keskellä ja voin tarkkailla ratsuani niistä. Ei se onneksi pelkästään pahalta näyttänyt. Pahakin on suhteellista. Vähän pitkä ja sisäohjan perässä mutkalla.
Tultiin sitten yksitellen radanpätkä. Keskilinjaa sisään, pitkälle sivulle loiva kiemura ja päätyyn voltti. Tultiin hienosti linjalle ja päästiin yllättävän kauniisti suoraan. Toki ratsu oli nenä pitkällä. Kulmat kaaduttiin sisään huolellisista yrityksistäni huolimatta. Kiemuralla vauhti kiihtyi reippaaksi. Voltilla ruuna vihdoin myötäsi ja kulki asiallisesti. Ope antoi jälkikommenttina että saatiin meidän hyvät hetket näytettyä ja meni jopa keskivertotreeniä paremmin.
Sitten puhuttiin hetki siitä että mitä voisi tehdä vielä paremmin jos pääsisi ns. uudestaan radalle. Tässä vaiheessa olin hiljaa mielessäni eri mieltä. Suoritettiin juuri niin hyvin kuin päivän kunnolla pystyttiin. Uusintayritys ei olisi mennyt yhtään paremmin. Jatkettiin sitten vielä samaa kuviota toiseen suuntaan ja meinasin olla vähän hukassa. Voltteja vai ei voltteja. Kiemuroita ja lävistäjääkin sai tulla. Yritin keskittyä kulmien ratsastukseen. Käynnissä onnistui helposti, ravissa oli vaikeaa.
Sitten olikin jo loppukäyntien aika. Koko tunnilla ei siis menty askeltakaan kevyttä ravia tai laukkaa. Kovin onnelliseksi en tullut. Elmo oli hapannaama, joka luimi ohi meneville kavereille. Vaikka oltiin lämpimämmässä ja mentiin enemmän ravia niin ratsu oli edellisviikkoa vähemmän märkä tunnin jälkeen.
Lopuille tunneille jäin varasijalle. Lohduttaudun sillä että ensi tiistaina ei tarvitse työskennellä Elmon kanssa. Valitettavaa mutta täälläkään en ole erityisemmin pitänyt yhdestäkään kokeilemastani tuntiratsusta. Vähän kuin Oulunsalossakin. Kaipaisin vähän enemmän särmää (ei hampaita).
Ongelmia:
en tykkää Elmosta
muoto turhan avoin ja ruuna pitkä
en tullut onnelliseksi
Parannusta:
sangen hyvät tiet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora