Maanantain koulutunnille ratsukseni oli merkattu Piku. Ruuna oli valmiiksi hommissa. Vielä viime hetkellä ehdotettiin että tahtoisinko sittenkin ottaa Pönän. No en, kun Piku oli niin harvinaista herkkua. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja keli kylmyi kovaa vauhtia. Lämmintä oli ehkä +5°C jos sitäkään. Välikäyntien aikana sormia paleli.
Piku tuntui alkuun tosi jäykältä. Omat jalat nousi ja nyt ohjattiin suoremmaksi enemmän Airan suoruutta kohti eikä niinkään rinnusta kohti taivasta. Pitkin ohjin päästiin paremmin suoraan ja liikuttiin reippaammin. Jotain vinouksia taisi siis olla kuskissakin. Ope ehdotti niksauttajaa avuksi.
Ei tehty tunnilla kovin ihmeellisyyksiä. Siirtymiä, joitain ympyröitä ja voltteja. Taas sain kuulla elävästä sisäkädestä. Huoh! Piku mennä puksutti. Ei kovin reippaana muttei pahimpana laiskimuksenakaan. Alkuraveja ei sanan varsinaisessa merkityksessä tehty vaan ravattiin kaveri kiinni ilman jalustimia harjoitusistunnassa.
Laukkoja mentiin pitkät pätkät kerrallaan. Vaan koska takaset ei olleet vertyneet töihin niin en osannut vippaskonsteilla saada ruunaa pyöreäksi. Lopputunnista rupesi tasoittumaan. Ravista ei silti tullut hyvää vaan sain 3 askeleen myötäämisiä kun tein jotain. Käynnissä oli tasaisempi mutta edelleen vähän ponneton. Pientä kiemuraa ja muotokin seilasi. Oli kyllä rento. Ope sanoi että astuu myös hyvin takasilla alle.
Ongelmia:
ei pyöreimmillään
kuski jumissa
Parannusta:
peruutti aika helposti
laukkasi ihan ok
Kuskin suoruuden tarkastelua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora