Keskiviikkona sisuunnuin jo töissä että seuraavan kerran ratsastan Limozan myös käynnissä eteen. Siihen tarjoutui tilaisuus jo illalla. Kuuden ratsukon koulutunti, lämmintä +7.
Tamma löytyi ulkokarsinasta ja koska en jaksanut siirtää sitä muualle niin harjasin sen käsikopelolla pimeässä. Onneksi tämä käyttäytyi nätimmin kuin Sämpylä.
Tunnilla olinkin päättäväisempi ja edettiin paremmin. Oma-alotteisen reipas tamma ei taas ollut kuin pitkin ohjin. Tehtävinä tavalliseen tapaan siirtymiä. Nyt tultiin alkutunnista kiemuroita. Oikealle oli tosi jäykkä läpi koko tunnin.
Laukat nousi käynnistä nätisti. Tarkoitus oli laukata pitkä sivu ja palata parin raviaskeleen kautta käyntiin. Yritin jättää ravit pois mutta en osannut. Joko pudotti omin luvin raville liian aikaisin tai jos ratsastin lisää painetta lähemmäs kulmaa niin siirtymä meinasi mennä pitkäksi. Siitä pidin kiinni että käynnissä ollaan ennen kuin käännytään. Suurin ongelma olin mielestäni minä itse, joka en osaa ajatella laukasta alas rennosti suoraan käyntiin. Itseäni olisi helpottanut jos siirtymät oltaisiin tehty kaarevalla uralla. Mutta edestä raskas Limoza ei ollut.
Lopputunnista tehtiin siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Tykkäsin kovasti ja tuli paljon toistoja. Loppua kohti käynti meni taas hankalaksi. Liekö tamma hyytynyt vai rupesinko puristamaan? Jotenkin sain tästä myös oikean käteni kipeäksi. Ehkä taipumattomuuden takia?
Ongelmia:
käteni leijailevat
oikea käsi tuli kipeäksi
ranteet taipuu ns. rummunsoittajavinoon
Limoza tuijotteli kaatuneita tynnyreitä
oikean laukan nostot ja oikealle taivuttaminen
Parannusta:
liikkui käynnissä paremmin eteen
ei painanut kädelle
yhä tosi nätit laukannostot käynnistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora