Keskiviikkona päädyin taas tallille. Haaveilin täydellisestä tunnista ja sen manatakseni jätin videokameran autoon. Hevoslista yllätti ja sain pitkästä aikaa mennä Sokerilla. Tamma odotti tallissa. Hoitaessa oli asiallisesti vaikka satula sai vähän mulkoilua. Vasta kentällä kun kiristin satulavyön maasta loppuun, yritti tamma haukata. Onneksi refleksit pelasivat ja vyöstä irrottamatta osasin kohottaa kyynärpääni eteen. Oli sen näköinen haukkuyritys että osuessaan olisi sattunut. On tainnut semmoista tehdäkin.
Ratsukoita tunnilla oli 5 ja kelinä tihkuinen +13°C. Nyt syyskuun keli onkin kesäkuun keli. En laittanut rainlegsejä. Melkein olisi kannattanut sillä märäksihän siellä tuli. Takkikin päästi vettä läpi.
Alkuun mentiin taas puolipitkällä tuntumalla. Jumpattiin jalkoja ja nostettiin polvia. Sain kyllä jalat irti satulasta mutta polvet ei kovin korkealle nousseet. Tässä puuhassa kramppasi sääret. Outoa. Lähes koko lopputunnin olinkin ilman jalustimia.
Ensin tehtiin siirtymiä, 6 askelta käyntiä joka sivun keskelle. Myöhemmin ruvettiin taas laskemaan askelia. Olisi pitänyt miettiä lyhyempää hevosta mutta keskityin tekemään helliä siirtymiä. Kumpaankin suuntaan oli välillä turhaa löyhää. Ei vastannut pidätteisiin tai vastasi liiankin hyvin. Takaisin raviin lähti aavistuksen löysästi. Muuten ei ollut löysä vaan pikemminkin reipas. Vaan ei oikein taipunut. Aika pitkälle meni tuntia ennen kuin ope ekan kerran sanoi että Sokeri voisi olla lyhyempi. Siihen ei oikein ollut tuntumaa että koska on hyvä.
Laukkaosuus oli tunnin hauskinta antia. Tehtiin ravi-laukkasiirtymiä, aina 10 askelta ravia, 10 laukkaa, 10 ravia jne. Alkuun yksitellen kentän ympäri, myöhemmin kaikki kerrallaan. Lopulta toiseen suuntaan myös käyntiä mukaan ja nostot käynnistä. Sokeri oli tähän tosi helppo. Toki laukan edetessä rupesi virtaantumaan eikä malttanut tulla raville. Vaan alotettiin tosi vahvasti, +-1 askelta heti ekalle kierrokselle. Toki yleensäkin laukka-askelia on tullut laskettua aika paljon enemmän. Omaa laskemista helpotti kun laskin lähes ääneen. Huulet muodostivat sanat. Kuormitti välimuistia vähemmän ja muistin jopa vähän valmistella ennen siirtymiä. Siinä olen kyllä yhä aina huono. Kuten koulutuomaritkin aina muistuttavat. Parhaimmillaan Sokeri hidasi pelkällä istunnalla. Välillä taas innostui vain juoksemaan eikä kuunnellut.
Loppuraveissa tuli ohje lyhentää ratsua. Meinasi painua kuolaimen taakse turhan matalaksi. Vihdoin ope tuli viereen sanomaan koska on liian matala. Kaipasin myös hep-ääniä niihin hyviin hetkiin että saisin juonesta kiinni mitä haetaan. Pysähdykset tuli aika vyöryen koska ei ollut avuilla. Takaosa oli ainakin alkuun tallissa. Kai se siitä vähän parani. Pysähdykset ainakin. Itse olisin halunnut värkätä ja painostaa enemmän. Nyt jäi taipumattomuus vähän kaivelemaan. Ja jos tamma ei tahdo taipua niin en sitä pelkällä sisäpohkeella osaa tehdä vaan tarvitsen siihen myös sisäohjaa. Ei se onneksi ihan huonoksi jäänyt.
Loppukäynnit käytiin maastossa. Laavulle ja tietä takas.
Ongelmia:
yritti haukata
ei taipunut
kun innostui niin pidätteet hukkui
Parannusta:
melko täsmällistä menoa laukassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora