Lännen nopeimmat kädet

Torstaina aloitettiin uhkaavan hämärän takia jo puoli tuntia aiemmin. Aavisteluni kävivät toteen ja sain jatkaa hyppyjä Jeren kanssa. Tallille mennessä satoi ja ennusteetkin näyttivät märiltä. Varustauduin siis märän kelin kamppeilla. Vaan koko tunnin olikin kuivaa. Lämmintä +12°C kieppeillä.

Jere oli hoitaessa asiallinen. Ratsailla taas vauhti päällä. Enkä edelleenkään osannut asettaa saati taivuttaa sitä oikealle. Kovasti yritin mutta lopputulos oli laiha. Verkattiin siis pääosin itsenäisesti. Välillä ope jotain huuteli. Rentouta kyynärpäät tuli kommenttia mulle. Yritin pitää Jeren menon rauhallisena ja ruunan makaamatta kädellä. Alkuverkka mentiinkin vielä suht hallittua vauhtia mutta lopputuntia kohti kun kiihtyi niin aika vähän oli siinä itsellä sanottavaa.

Hypyt aloitettiin taas ympyrällä ristikolle. Ennen ekaa hyppyjä muistelin viime kerran oppeja ja mietin kuinka täydellisesti meillä tulee nyt menemäänkään. Vaan heti eka hyppy oli katastrofi. Tie meni vinoon, ennakoin hyppyä ja sukelsin vaikka juuri sekuntia aiemmin olin päättänyt pysyä pystyssä. Huoh joo. Onneksi se oli päivän huonoin. Rytmi löytyi pikkuhiljaa mutta tänään mentiin viimekertaa reippaammin. Otettiin muistaakseni jo tässä vääriä laukkoja.

Seuraavaksi tultiin kolmen esteen jumppaa. Askeleet venyttiin väleihin. Taas meinasi olla ongelmia hyppyjen odottamisessa. Ja nyt ope tahtoi sitä myötäämistä vaikka viimeksi väitti että oli hyvä. Käteni eivät osanneet myödätä kauniisti vaan kun keskityin yläkroppaani niin kädet vatkasivat vauhdilla eestaas. Ope kommentoi että lännen nopeimmat kädet. Ajatus siitä, mitä niiden olisi pitänyt tehdä, jäi kadoksiin.

Lopuksi tultiin vielä 5 esteen kääntelyrata. Esteet olivat lähes samalla linjalla vierekkäin ja väleihin tehtiin luupit suuntaa vaihtaen. Jere meni niin vauhdilla että hyvä että ehdin tajuta kun oli jo ylitetty kaikki 5. Korkeus oli jossain 80 cm kieppeillä. Keskimmäinen okseri tippui. Samoin uusintakierroksella. Jotain vääriä laukkojakin jäi väleihin. En kertakaikkiaan ehtinyt keskittyä rauhallisen yläkropan lisäksi myös myötäämiseen sekä myötälaukkoihin. Yritin ajatella pohkeitakin tuntumalle. Ja katsetta. Aivokapasiteetti loppui pahasti kesken. Mutta talosta päästiin yli ilman kovin suuria jännityksiä. Toiselle kierrokselle esteet ei tainneet nousta. Ihan max 90 cm oli korkeimmat. Jos sitäkään. Isot hepat sai hypätä vähän korkeampia ja okseri nousi niille metriin.

Loppuverkassa Jere oli alkuun vähän kiireinen. Oikealle taipuminen oli edelleen hankalaa. Meno vähän parani kunnes ruunalla hirtti kaasu ja ravista tuli kiitoa. Päättelin että parempi hillitä hetkeksi ja ottaa käyntiin kuin ruveta tappelemaan.

Viimeksi tuntui menneen paremmin. Toki sillon ope meni Jerellä alle. Sillä saattoi olla merkitystä.

Ongelmia:
ylävartalo heilui enemmän kuin viimeksi
kädet vispasi myödätessä omiaan
mentiin aika lujaa
jarrut välillä hukassa
vääriä laukkoja
pari pudotusta
muutaman kerran en malttanut odottaa hyppyä

Parannusta:
yläkroppa oli kuitenkin suht asiallisesti
en ehkä myödännyt selkääni niin pyöreäksi