Tiistaina oli seuraavan Heponiityn kurssin vuoro. Tällä kertaa kouluratsastusta ja opena Emma Kanervankin huipulle nostattanut Riitta Holopainen. Vihdoinkin. Odotukset oli korkealla. Aiheena kouluradan osien harjoittelu eri askellajeissa. Ratsukseni osui edelliskerran hyppypuuhista tuttu Elmo. Hyvin olin ratsun unohtanut kun muistin vain että se oli iso ja ruskea. Valmiiksi hommissa.
Olin hieman yllättynyt että jäätiin kentälle. Tunnin alkaessa mittari näytti +6°C ja lopuksi +4°C. Raikasta oli. T-paita, fleece ja toppaliivi oli oikein sopiva varustus. Innokas tallikaveri värjötteli vapaaehtoisesti kameran kanssa.
Aluksi kuunneltiin vähän johdantoa. Aika pitkään meitä (6 ratsukkoa) sai johdatella että tajusin että kyse on tasapainosta. Puhuttiin hevosen luontaisesta tasapainosta ja siitä kuinka sitä horjutetaan. Etuosaa ulos pukkaamalla ratsu korjaa tasapainoaan kääntämällä kaulaa sisälle eli taipuu. Ilman että ohjista tarvii värkätä. Tätä harjoiteltiin ympyrällä käynnissä kumpaankin suuntaan. Hetki ravissakin.
Ratsastus on kuulemma reaktioiden hakemista. Jos ei tule reaktioita niin silloin kysymys on matkustamisesta. Itselleni vaikeinta oli sopivan ulko-ohjan tuen löytäminen. Ohjia piti muutamaan otteeseen myös lyhentää. Kovin yksityiskohtaisia neuvoja ei saatu vaan meidät laitettiin ajattelemaan itse. Kyllä Elmo myötäsi sisään kun päästin ulko-ohjan löysälle. Alkuun tuntui että opin vain jäämään kiinni sisältä mutta kyllä se siitä parani.
Tultiin myös huolellisia kulmia asettaen ja taivuttaen sekä pituushalkaisijaa suoraan. Käynnissä ja ravissa. Aika paljon myös volttailin. Linjalle osuin ihan ok mutta muutamien hyvin ravihetkien jälkeen taisin ruveta värkkäämään liikaa ja hommasta katosi rentous. Samalla myös ratti meni rikki. Ei auttanut kuin varmistaa istuvansa tarpeeksi keskellä ja takana ja rentoutua.
Lopussa jatkettiin ympyrällä. Välillä tuntui hyvältä, välillä taas kangistui. Vaan epäselväksi jäi että joko hyvä oli riittävän hyvä vai pitäisikö osata vaatia vielä enemmän. Kovin lyhyeksi en ruunaa ainakaan osannut ratsastaa.
Laukkaa otettiin tunnin aikana vain muutama ympyrällinen. Vaikeaa oli. Vaikka meno oli kovin käyntipainotteista ja keli viileä, oli ratsuni tunnin jälkeen hikimärkä. Jotain hommia sitä kai on joutunut tekemään.
Ope oli oikein hyvä. Viihdyin hyvin enkä pingottanut. Oikein avartavia ajatuksia. Onneksi ensi viikolla jatkuu. Lopputunneille lisäsin itseni jonoon.
Ongelmia:
pitkä ratsu
ulko-ohjan tuki
laukka
Parannusta:
myötäsi
sain vähän juonesta kiinni
tosi mielenkiintoinen tunti
Sanna videoi meidän menoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora