keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ensin satula ja kärsivällisyys hukassa, lopuksi ajatusten kasassa pitämistä

Keskiviikko meinasi hetken näyttää hepattomalta. Turvauduin viimeiseen vaihtoehtoon ja laitoin Uotilaan viestiä että mahtuisinko rästille. Ne pitäisi joka tapauksessa hoitaa joskus alta. Mahduin vikalle tunnille viidenneksi. Luvassa koulua ja ratsukseni sain taas Leiran. Lämmintä oli +10°C, huomattavasti parempi kuin eilen.

Homma alkoi samoin kuin viimeksi eli satula oli hukassa. Nyt myös suitset. Satula löytyi lopulta ihan eri nimellä kuin kerrottiin. Suitset olivat ainoat kasassa olevat lavuaarin vieressä. Kai ne olivat oikeat? Onneksi sain apua kuntoonlaittoon.

Ratsailla olin selvästi alkutunnista hukannut kärsivällisyyteni. Yritin muistella mitä Leiran kanssa piti tehdä mutten muistanut. Ope onneksi muistutti. Ulko-ohja kunnolla käteen. Pidä hevonen suorana. Pidemmät ohjat. Omaa painoa taaemmas. Alkuverkka oli aikamoista huojuntaa. Piti tehdä kiemuroita uralle mutta myös pitää hevonen suorana. Häh? Pyysin vähän liian kovasti ja tamma oli epätasainen. Laukassa tuli jopa pieni spurtti. Vauhti ei hirvittänyt. Huomasin että huomaamattani jännitän ja puristan.

Välikäyntien jälkeen jäätiin ympyrälle käyntiin. Siinä sain ajatukseni kasaan ja yhteistyö rupesi toimimaan. Ensin väistätettiin takaosaa ulos jonkin aikaa. Sitten tehtiin avoa ulospäin. Nämä aika kivasti. Sitten sama ravissa. Väistö meni aika tasaisesti mutta vauhti hyytyi. Ope pyysi isompaa ravia muttei meillä ollutkaan vaihteita. Mentiin joko hitaasti tai vauhdilla alta juosten. Leira jo rupesi tyssäilemään että mitä ihmettä. Siitä sentään tajusin pyytää vain rauhallisesti takaisin raviin. Lopulta tuli kehotus keventää eikä pomppia. Laukat meni asiallisesti. Kauniit nostot. Paitsi se kun pudotti raville, komensin takaisin laukkaan ja oikein ampaistiin. Tuli sanomista. Ei voi Leiralla tehdä samoin kuin Lidalla.

Suunnanvaihdon jälkeen taas sama käynnissä ja tamma tasoittui taas. Mikäli tuli epätasaisuutta niin suoristus ja eteen. Kädet piti pitää tosi hiljaa. Pidätteet istunnalla. Ja muistaa kallistaa istuntaa taakse. Ravissakin saatiin asiallista menoa tähän suuntaan. Eikä meno mennyt hyytymiseksi. Vaan julmasti ajatusten kasaamista tämä vaati. Omaa ravin rytmittämistä.

Ei laukattu vaan jatkettiin suoraan loppukevennyksiin. Samoja kiemuroita kuin alussa. Useampi kierros. Meni tosi tasaisesti mutta pelkäsin jatkuvasti että koska pakka leviää. Mitään kun ei tarvinnut tehdä, ajatella vain. Ja ajatukset meinasivat lähteä lepattamaan lisää vauhtia. Loppua kohti tuli muutamia tahtirikkoja mutta pahaksi ei päässyt ennen loppukäyntejä.

Aika vaihtelevaa menoa taas tällä tunnilla. Leira kyllä opettaa ratsastamaan. Lohduttavaa että senkin kanssa päästään ihan hyvään yhteisymmärrykseen. Toki nuo alun taistelut voisi jättää pois.

Ongelmia:
oma alkupingotus

Parannusta:
loppua kohti toimi ajatuksen voimalla
kiltti hoitaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora