Lauantain ykkösratsuni oli Jatsi. Sillä olin vuorossa 75-luokan jälkimmäisessä verkkaryhmässä. En tiedä mistä ruunalle oli tullut huono elämä mutta näin pahantuulisena ei ole koskaan aiemmin ottanut vastaan. Kun menin karsinaan niin korvat pysyivät luimussa. Rapsuttelustakaan ei mieli kohentunut.
Kun pääsin ratsaille niin Cunamin jälkeen tuntui tosi matalalta ja lyhytkaulaiselta. Cunamin reippaan ravin jäljiltä ei Jatsillekaan jäänyt tilaa lusmuilla vaan herättelin ruunan reippaaseen menoon. Laukassa se irtosi aika itsestään. Varmuuden vuoksi kävin Jatsillekin esittelemässä erikoisesteet. Katseli vähän muttei erikoisemmin. Verkkahypyt meni ihan ok.
Odotellessa ei edelleenkään muistanut jännittää. Oman vuoron koittaessa taas normivalmistelut alle ja menoksi. Ykkönen ok. Tarpeeksi pitkä tie kakkoselle ja yli siitäkin. Kolmosestakin päästiin. Vauhti kiihtyi vähän liiaksi eikä tie ollut ihan priima, joten nelosesta juostiin vasemmalta(!) ohi. Ihan tavallinen okseri. Uusi lähestyminen keskelle estettä ja vähän hitaammin ja yli. Vitosena oli lankut. Taas huolella keskelle ja pohkeet kiinni. Yli. Kolmannen kerran tänään päässä löi vitosen jälkeen tyhjää että mikä on seuraava este. Okserihan se. Nyt ei ollut enää niin ajasta kiinni, joten asiallinen tie ja yli. Seiskalle mentiin taas pohkeet kiinni mutta niin lähti lainelankku Jatsinkin matkaan. 8 vp ja luokan jumbosijalle. Eikä vieläkään nollarataa. Kielloton suoritus olisi oikein kiva. Pitäisi muistaa Jatsilla ratsastaa ihan joka ikinen este huolellisesti. Lisää treeniä siis vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora