Perhonen radalla

Sunnuntaina oli aikainen kisa-aamu. Onneksi ei tavallista arkiaamua aikaisempi. Keli oli ihanan aurinkoinen. Kotikisat Uotilassa Lidalla

Tallilla kävelin ensin radasta uusinnan. Tykkäsin radan perusvaiheen kaksoissymmetrisyydestä. Helppo muistaa. Uusinnassa sitten vähän kääntelyä. Vaikka vähän skeptisesti mietin että päästäänkö sinne asti. Sitten tamma kuntoon ja muutama minuutti myöhässä verkkaan. Vaan eipä meillä lopulta mikään kiire ollut. Ekassa porukassa oli kai 8 ratsukkoa ja oma lähtövuoro oli seitsemäntenä. Kävin kävelemässä radan kokonaan kunhan esteet oli saatu paikalleen. Sitten verkkailua kumpaankin suuntaan.

Ratapiirros kaapattu netistä. Oikeasti kisapäivä oli 13.9.

Lida oli tosi hyvällä päällä. Ei tuijotellut juurikaan vaikka kentän laidalla oli kaikkea jännää. Teltta ja ihmisiä. Lähti jalasta eteen, tuli takaisin. Ei tarvinnut patistella. Kääntyi ja oli aika tasainenkin. Oikein mukavaa.

Verkkahyppyjä otin säästellen muistaakseni 4. Hyvin meni. Tosin olisin aina voinut jatkaa vähän pidempään esteen jälkeen.

Radalle päästiin vasta oman vuoron koittaessa. Kävin heti ekana pyörimässä pelottavassa kulmassa. Romut sieltä oli aika vähissä ja tilalla pari ihmistä, joten ei Lida juuri kammoksunut mitään. Lähtömerkki, tervehdys, voltti alle ja menoksi.

Heti ykköstä vähän kolautettiin. Lida hermostui ja spurttasi. Kakkonen tuli tosi äkkiä eteen ja lähestyttiin kamalalla kiemuralla. Jotenkin sain tamman kuitenkin siitä yli. Puhtaasti vielä. Kaartessa korjasin laukan. Suora linja meni lennokkaasti ja puhtaasti sekin. Seuraavassa kaarteessa piti ottaa vähän kiinni. Myös lävistäjällä ollut vitosokseri ylitettiin puhtaasti. Sen jälkeen olin ajatellut kääntää kolmosen sisältä mutta löysin itseni uralta. Aika pitkät piuhat oli taas laukan korjaamisessa. Myös kapea este päästiin puhtaasti ja sen jälkeen rupesin haaveilemaan uusinnasta. Tämä kostautui heti seuraavalla esteellä, joka putosi. Viimeinen kaarre oli ihan hyvä, joten perusradalta 4 vp.

Rata tuntui kuitenkin tosi hyvältä. Lida on vaan niin mainio. Opekin kommentoi että se meni kuin perhonen. En harmitellut pudotusta vaan odottelin innolla että pääsen hyppäämään vielä toisenkin radan. Välissä oli lopulta niin paljon aikaa että Lida ehti käydä karsinassa vähän huilimassa ja juomassa.

80 cm suoritus, Tuuli kuvasi: