Kolmen tunnin uittomaasto

Tiistai-illan uittomaastoreissulla ruunikkotammaputkeni meni poikki. Ihan omasta toiveestani jopa. Toivoin estetunnilla kivan säpäkän näköistä suokkiruuna Neroa. Syntynyt 1997, korkeutta n. 152 cm. Valinta oli täysin oikea ja ruuna hoiti hommansa mallikelpoisesti. Maastossa oli reipas, tosi tasainen ja kuuliainen. Turvaväli edelliseen olisi voinut olla hetkittäin parempikin. Oltiin letkassa tokina. Muihin piti pitää turvaväli, sillä saattoi potkia tai purra muita. Mennessä mentiin normivauhtia, palatessa kunnon haipakkaa. Metsäpätkällä reilu 38 km/h ja leveämmän tien laidassa lähes neljääkymppiä.

Nora ja Nero

Uittopaikalle oli noin tunnin matka. Perillä poistettiin satula ja suojat sekä omat vaatteet. Nero ui innokkaasti ja käytiin useampi uintireissu. Vesi tuntui alkuun jäätävältä mutta ei lopulta ollut yhtään paha. Lopulta superratsuni kaapattiin. Pakkohan siitä oli vähän vastentahtoisesti luopua. Ilman en suostunut jäämään vaan valitsin telakalta alleni uuden ratsun. Tarjolla oli erittäin nahkeasti uivat Lisa ja Taffy. Valitsin Lisan.







Rantaan päästiin Lisankin kanssa ihan nätisti mutta siellä heiluttiin ees, taas ja sivulle kunnes tamma sai (Annen suosiollisella avustuksella) kaviot kastettua. Sittenkin mentiin enemmän taakse- kuin eteenpäin ja tammalla keitti vähän liikaa. Parhaimmillaan taisi vatsanalus lähes kastua, huonoimmillaan keulittiin. Se niistä uimisista siis. Paluumatkalle sain onneksi taas Neron. Ennen lähtöä ruunakin rupesi vähän malttamattomaksi. Paluumatkallakin käyttäytyi sitten erittäin asiallisesti. Minä treenasin käynnissä ja ravissakin kevyttä istuntaa.

Lisaa ei nappaa.

Keli oli vaihteleva, auringonpaisteesta pieneen vesisateeseen. Ei silti ollut kylmä. Vaikka paluumatkalla olikin märkä uikkari alla.



Ongelmia:
ponini vohkittiin
Lisaa ei uiminen napannut

Parannusta:
Nero oli kaikin puolin loistovalinta
oli kiva usvattaa reipasta laukkaa

GoProlla tallentui uimista ja kummallista kiherrystä. Vesi oli kylmää.