Torstaina päädyin illasta vihdoin Mallulle ihan liian pitkän tauon jälkeen. Koulutunnille viidenneksi, ratsuna Pönä. Keli yhä pilvinen, ehkä +12°C jos sitäkään. Opena tallin kolmosope.
Pönä oli sen verran pahoja hautovan oloinen että laitoin kuntoon sidottuna. Ihan kuin olisin tuntenut hampaita päässäni mutta varma en ole. Ei minua ainakaan purtu. Taluttaessa tamma olisi halunnut syömään, en sallinut.
Ratsailla oli ensin hankaluuksia seistä aloillaan. En antanut yhtään sooloilla vaan peruutin takaisin. Useasti. Sitten käynnissä oli löysä. Alkuverkassa päätin itse taas herättää ponin kunnolla liikkeelle heti alkuun. Joo, meni vähän kiireiseksi muttei siltikään edennyt iloisesti. Ope ei tästä tykännyt ja kipityksestä piti päästä eroon. Jäi herättelyni siis pahasti puolitiehen. Muutenkin oli open kanssa ongelmia ymmärtää toisiamme. Alkuun tuli mielestäni liikaa "ei noin" -palautetta. Ehkä tuli ohjeitakin mutta en ehtinyt prosessoida ja turhauduin. Kyselin että mitä kummaa mun pitäisi tehdä. Riskinä oli että oma yrittäminen sammuu ja lamaannun. Ope ymmärsi mut väärin ja taisi luulla että kenkkuilen sille. Tiuskaisi mulle tarpeettoman kovasti. Meinasi jo ruveta harmittamaan mutta jotenkin psyykkasin itseni rauhalliseksi. Lopulta sain hyviä täsmäohjeita tehdä puolipidätteitä ulkoa, rentouttaa sisäkättä ja aktivoida sisätakasta alle (ja molempia takasia aktiivisemmiksi). Tulihan siitä ihan hyvä hetkittäin näinkin. Vaikka olin kuulemma liikaa kiinni sisältä ja käteni olivat niin kovat että tamma käytti välillä kieltä ulkona.
Huilauksen jälkeen ensin ravissa, sitten laukassa oli tehtävänä tulla pitkiä sivuja vähän avoajatuksella. Etuosaa sisään, sisätakasta alle. Päätyihin ympyrät. Laukassa oli välillä haastavaa kun hetkittäin olin porukan ainoa, joka laukkasi. Poni tuntui väsähtäneen. Meni pitkäksi ja löysäksi. Alkuun yritti maata matalana ohjilla, sen jälkeen rupesi nyökkimään tyhjäksi. Lisää jalkaa olisi ollut apu. Ope syytti tästä kovaa kättäni, minusta tuntui että tamma uupui eikä jaksanut kulkea oikein. Yhä olisin halunnut ensin usuttaa ratsun kunnon vauhtiin ja himmailla siitä sopivaksi. Nyt sai jatkuvasti tarkkailla etenemistä. Vasemmassa kierroksessa tuntui, että painuttiin aidoille. Laukassa keveni yllättävän hyvin mutta samalla tuli riski ravirikoista ja niitäkin näkyi. Omaa painoa enemmän takajalkojen päälle ohjeisti ope.
Meidät armahdettiin loppuraveihin ekana. Oli sellaista pitkää matamista että mieluummin olisin ensin vaikka huilannut ja sitten ratsastanut hetken kunnollista ravia. Nyt valuttiin pitkinä useampi kierros kentän ympäri. Tunnista jäi sellainen olo ettei oikein tehty mitään, verkattiin vaan.
Ongelmia:
löysä poni
kuski säikkyy opea
istunnassa kaikkea viilattavaa
Parannusta:
hetkittäin 3 pyöreää askellajia
tehtiin tehtävät sangen asiallisesti tunnin tasoon nähden
kuski pysyi rauhallisena muutamista keljutusyrityksistä huolimatta!
Se on kyllä harvinaisen ikävää jos ei tunnilla mene maikan kanssa yks yhteen. Itellä kans ollu välillä opejen kanssa ongelmia mutta mitään tiuskimista en kyllä ihte suvaitsis. Aika ikävää semmonenkin, tulee turhasta paha mieli.
VastaaPoistaPs. Ihanaa lisää luettavaa! <3