Lida oli tänään vähän eilistä innokkaammin lähdössä hommiin. Alkukäyntien aikana kentällä näki mörköjä ja spurttasi eteen. Onneksi suoraan ja pukittamatta, joten pysyin hyvin kyydissä. Minä en huomannut mitään.
Tämän päivän ohjelmassa oli radan ratsastusta. Kenttä oli aikamoista velliä, joten esteitä ei nostettu ihan tappiin. Itsenäinen verkka ja ope ohjeisti meidät siten, että alkuun ravihölköttelyä, sitten siirtymiä askellajin sisällä ja varmistetaan että pidätteet menee läpi. Eikä saanut ajelehtia vaan piti toimia ajatuksen kanssa. Mitä itse olisin tehnyt toisin niin olisin ottanut ensin hallitun käyntipätkän alle ja pitänyt vapaan kierroksen. Mutta eipä sitä aina kisaverkassakaan voi valita, joten nyt tehtiin näin.
Ravissa Lida oli raskaahko edestä enkä meinannut saada takasia mukaan. Taivuttelin sisään ja ulos. Muutamassa kohdassa kenttää tamma oli enempi hermostunut. Vasta loppuun pääsin temponmuutosten pariin. Laukassa eteni itsestään ihan ok mutta sekä kaasu että jarrut olisivat saaneet olla herkemmät. Aika kankijäykkää menoa tuntui olevan. Olisin kaivannut ympyrällä parempaa taipumista sisäpohkeen ympäri, sisätakasen astumista paremmin alle sekä lavan olevan karkailematta ulos. Aika paljon tekemistä. Otin muutamat siirtymät käyntiin ja seis. Ei kovin priimaa mutta ei pelkässä laukkuuttamisessakaan ole itua.
 |
| ©Nora |
Verkkahypyt tultiin ristikolle, joka nousi pystyksi. Ekalla kerralla ajattelin hyppääväni ympyrällä ja ihan aiheellisesti tuli sanomista suoristuksen puutteesta. Siitä reitti pikkuhiljaa parani. Vielä lähempää olisi pitänyt mennä muita esteitä. Julmetun hankalaa ohjata lähelle muita kun katse piti pitää tulevassa esteessä. Olisin halunnut tuijotella ajolinjaa! Ope puhui että näkökentän reunojakin pitää oppia hyödyntämään. Tämän olisin ehkä voinut huijata helpommaksi kävelemällä tien kertaalleen niin ettei tarvitsisi enää tuijotella jos on jotain varottavaa. Yritin ottaa hypyissä harjasta. Eiliset videot kavalsivat vähän jälkinyppäystä suusta. Joka kerta esteen jälkeen oltiin väärässä laukassa vaikkei pitänyt vaihtua.
 | |||
| Oma versio ratapiirroksesta. Kakkosella muurinpalat pystyssä, vitosella talo, sarjalla sokeripala ja hymynaama ja kympissä vesimatto. |
Okserille saatiin eka verkkahyppy yllättävän hyvin. Paikka osui ja oltiin menossa samaan aikaan. Uusintakierroksella tultiin vähän lähelle.
Rata oli tänään 10 esteen mittainen, 11 hyppyä. Enempi tekninen kuin pelkkää jollottelua. Meidän hyppyvuoro oli ekalla kierroksella tokana. Laukka päälle, varmistusvoltti ja menoksi. Ykkösokseri puhtaasti yli. En ole varma tuliko väärä laukka alas. Suht asiallinen tie muuriokserille, n. 7 laukkaa ehkä. Siitä tiukahko vasen ja taas alle 10 laukan päässä oli pysty. 5 laukkaa toiselle pystylle ja päätyyn tippakaarre takaisin. Kapealle ajauduttiin niin juureen että hypättiin vähän läpi. Itselleni ja tammalle plussat että tästä huolimatta jatkettiin ja taas n. 5 laukan päässä oli aiemmin hypätty pysty toiseen suuntaan. Sen jälkeen ainakin oltiin väärässä laukassa. Nyt sama kaarre okserille takaisin. Ei kovin priimaa laukasta johtuen. Siitä kaareva tie, jotain 7 laukan suuntaan sarjalle. Yhä väärä laukka eikä linjaus ollut ihan kunnossa. Lida vähän hyytyi mutta komensin yli ja välin yhdellä laukalla. Aika jees selvitty. Sitten taas kaarre hyvässä laukassa ja eka okseri uudestaan. Taidettiin hypätä vähän kaukaa. Viimeinen linja oli epäilyttävästi loivan kaareva ja nyt vähän valuttiin pitkiksi. N. 6 - 7 laukkaa tähän väliin ja vesimattopysty oli viimeinen.
 |
| Missä se jalustin taas luuraa. ©Nora |
Suureksi yllätyksekseni kapea taloeste oli ainoa, joka pudotettiin. Oltiin jopa ekan kierroksen ainoat, jotka selvisi kielloitta. Ope sanoi että tyyliarvostelussa on yksi kohta, joka hoidettiin esimerkillisesti. Arveluni meni oikein ja tasaisesta tahdista tuli kehuja. Jee, meille (mulle) vaikea asia meni hyvin!
Välissä ponit hyppäsi kummatkin kierroksensa ja rupesi satamaan vettä. Tarkenin silti t-paidalla melko hyvin. Lopulta otin vähän ravia väliin ja ehkä siksi kiilasin lopulta hyppyvuorossa Sämpylän edelle kun oltiin liikuttu vähän alle. Ope käski vielä laukata kentän ympäri vähän säädellen ettei lähdetä ilman moottorin käynnistystä liikkeelle.
Tällekin radalle tuli aika paljon vääriä laukkoja. Nyt sain tien muuriokserille ja sarjalle paremmiksi. Ekassa 5 laukan välissä olikin vähän turhan paljon laukkaa ja valuttiin lähelle. Kapea talopysty meni edelliskierrosta paremmin. Yhä tahti säilyi aika tasaisena. Mutta mutta. Nyt sitten tavalliseen tapaamme lakaistiin esteet mukaan. En edes tiedä moniko putosi, paljon kolinaa kuului takaa. Lopuksi tultiin vika eli vesi vielä uudestaan. Maltoin odottaa ja jee, laukka vaihtui hypyssä vasemmasta oikeaan! Korkeus tänään oli max n. 85 cm.
 |
| Vesimatto. ©Nora |
Ope arveli että Lida väsähti. Pohjakin oli märkänä raskas. Käsiin vaan lisää huomiota. Opelta aika hienosti käytetty psykologista silmää että antoi meille tänään vähän paremman mielen lopetuksen. Kun en miettinyt pelkkiä käsiäni niin osasin jopa toimia radalla.
Loppuraveissa Lida oli hetkittäin hyvä muttei ihan tasaisen letkeä ja etenevä. Kysyttiin että tulisinko huomenna keventelemään sen eteen ja alas. Tottakai! Taisi juuri eilen olla kun kadehdin poneja liikuttamaan pääseviä muita JKH-tiimiläisiä ja mietin että miksei mulla ole liikutettavia.
Lida meni taas nakuna sateeseen yöksi.
Ongelmia:
käsiin pitäisi kiinnittää vielä enemmän huomiota
vääriä laukkoja
Parannusta:
aivot toimi taas
osasin reagoida
ei kieltoja
ensimmäinen ratakierros vain yhdellä pudotuksella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora