 |
| Minä ja Jade. |
Keli oli yhä aurinkoinen mutta tuuli aika paljon. Etukäteen varoiteltiin että Jade saattaa tehdä maastossa lähes mitä tahansa. Pukittaa, steppailla ja kaahottaa. Sivupoistumatkin olivat kuulemma mahdollisia. Semmoista. Martingaali saatiin varmuuden vuoksi. Pidin turvaliivini.
Alkumatkasta meidän paikka oli heti open hännässä. Jade oli ihan tolkku mutta takana tulevasta Jerestä välillä hermostui. Jerekin näytti Jaden selästä isolta.
Vähän pellon laitaa, autotien yli, hauskoja puskapolkuja, lisää autotien laitaa, samaa reittiä takaisin, tallin pihan läpi toiselle puolelle laukkasuoralle ja se eestaas. Aika rauhallinen lenkki. Vähän ravailtiin ja otettiin muutamat rauhalliset laukkapätkät. Loppumatkasta vaihdettiin paikkaa letkan kolmanneksi eli Jere meidän eteen. Vähensi tamman pukkeja huomattavasti. Vaan eipä ne onneksi pahoja olleet. Hyvin pysyi kyydissä. Päätä ylös vaan. Eteen ei kovin voinut käskeä kun muutenkin piti pikemminkin keskittyä pitämään turvaväli.
Vauhti laukkasuorallakaan ei huimannut päätä. Loppumatkasta GPS suostui vihdoin toimimaan ja huiput oli 26 km/h. Paljon lujempaakin oltaisiin päästy. Kiva oli että takaisinpäinkin laukattiin rauhassa eikä lähdetty kiihdyttelemään. Mutta matkustamaan ei sopinut jäädä.
Autoista Jade ei sanonut mitään eikä tosiaan pukkien lisäksi tehnyt muita tyhmyyksiä. Ei tuijotellut, säikkynyt, kiihdytellyt tai loikkinut. No, ihan kotipihalla palatessa juuttui pakki päälle. Satuin taas olemaan vain ponia ovelampi. Jos ei edetä haluamaani paikkaan etuperin niin ei minua haittaa vaikka mennään peruuttaen. Päästiin perille.
Ongelmia:
pukit
loppupakit
Parannusta:
tolkku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora