lauantai 1. joulukuuta 2018

Hempalla Siltakorven opissa

MM-tason kenttäratsastaja S. Siltakorpi tuli viikonlopuksi valmentamaan Ouluun. Sain luvan lähteä Hempalla mukaan. Luvassa lauantaina koulua ja sunnuntaina puomeja/kavaletteja/jumppaa. Treenit Äimärautiolla klinikan hallissa eli taas yksi uusi maneesi, jossa en ollut koskaan ennen ratsastanut (kahdesti käynyt). Hintaahan tällaiselle tuli aika julmasti mutta maksoin kiitollisena että pääsin ylipäänsä osallistumaan.

Lauantaina oma treenivuoro oli alkuillasta. Keli nollan ympärillä ja lumi satoi maan täälläkin nyt valkoiseksi. Hemppa meni nätisti koppiin ja matkusti rauhassa. Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin. Laitoin hummalle varusteet niskaan. Pienellä kekseliäisyydellä onnistui ihan hyvin yksinkin. Ohje oli taluttaa parkkipaikalla mutta lähdettiinkin maastoreiteille. Ratsain olisi varmasti tullut kylmä. Heijastinloimi olisi ollut hyvä lisä mutta olipa minulla sentään heijastimet. Valojakin oli vähän ikävä mutta hyvin siellä lopulta näki. Hemppa oli oikein fiksusti. Lopulta sitten pyörittiin vielä hetki taluttaen parkkiksella.

Maneesissa päästiin kyytiin ja verkattiin itsenäisesti toisten lopetellessa. Lähellä olevat seinät (pieni maneesi) eivät parantaneet hepan liikkumisintoa. Oli kankeaa ja hidasta. Verkkailin askellajit läpi mutta laukka ei oikein lähtenyt rullaamaan. Poikkeuksellisen kankea laukassa.

Ope kysyi alkuhaastattelut enkä osannut kertoa kovin laajasti. Vastasin vähän töks eikä jatkokysymyksiä tullut. Hetken päästä taas tajusin mitä kaikkea muutakin olisi voinut kertoa. Sain kuitenkin kerrottua meidän tyypilliset ongelmamme. Vinous, epätasaisuus ja se, ettei Hemppa ole aina pohkeen edessä. Esittelimme nämä hetken päästä käytännössä.

Tunti oli siis kaksari ja oman aikamme koittaessa aloitettiin heti harjoitusravissa. Kolmikaarista ja kaarille voltit. Ei kovin hyvä tehtävä meidän alkutuntiimme kun Hemppa ei ollut vielä liikkeellä. Suoristuskohtiin tehtiin käyntisiirtymät. Hemppa oli hidas ja siirtymissä nyki. Saatiin näitä kuitenkin parannettua. Ohjeita tuli että nyrkit kiinni ja kädet lähelle toisiaan. Ope löysi muutenkin perusvrheeni, samoja ohjeita mitä muiltakin tulee. Osa korjauksista tuli tosin vain kerran ja meni vähän ohi kun olin keskittymässä tekemisiini. Rennot jalat, paino keskelle satulaa. Istu rennosti taakse, kanna ulkokäsi. Älä päästä ulkokättä siirtymissä.

Laukassa tehtiin muuten samaa mutta keskimmäinen kaari tultiin ravissa ja sen voltin sai halutessaan jättää tekemättä. Tein sitä kuitenkin alkuun kun ravin ensimetrit olivat aika tasapainottomia. Parani onneksi niin hyväksi että voltit saattoi jättää pois. Laukkavolteilla hyytyi nelitahtiseksi ja korjaamisessa olikin tekemistä. Pitkällä sivulla tultiin suoraan ja Hemppa kuulemma laukkasi perä sisällä. Tämän sentään osasin korjata. Tosin sitten piti vielä skarpata kulmaan asti. Vähän hirvitti kulmassa istuva ope kun piti ratsastaa siitä niin läheltä. Hemppa kuitenkin joskus latoo niitä sivupotkujaan. Meinasin sanoa asiasta mutten saanut suunvuoroa. Mentiin aina puhe-etäisyydestä niin sukkelasti ohi. Ratsastajilla oli korvanapit, joten opetuksen kyllä kuuli. Tämä sitten molempiin suuntiin.

Muutaman kerran nousi väärä laukka. Asetuksiin piti kiinnittää huomiota paremmin. Asetus uuteen suuntaan ennen nostoa. Radan poikki kaartamisessa ei ollut liikaa aikaa säätää asioita kuntoon. Nostotkin paranivat kun ajatteli paremmin eteen noston läpi. Ope ei arvostanut turvan ylös nakkaamista nostossa.

Välillä pyörittiin joitakin hetkiä pääty-ympyrällä. Hemppa oli yhä enemmän vasemmassa ohjassa kiinni eikä kovin taipuisana. Parhaiten auttoi kaasuttelu. Onneksi vertymisen myötä päästiin asiallisempaan.

Kovin pitkällisiä loppuraveja ei tehty. Vähän ympäriinsä samalla kun seuraavat verkkasivat. Hemppa hikosi läpimäräksi ja tuntui olevan aika uuvuksissa. Leuan alla oli vaahtoa. Ei tämä minun mielestäni ihan niin rankkaa ollut. Tosin olihan maneesissa lämpimämpää ja Hempalla ihan tuuhea turkki.

Paluumatka sujui ongelmitta. Käveli yhtä nätisti koppiin nyt kuin lähtiessäkin. Kotona karsinassa ehdin juuri saada loimen pois ennen kuin meni pyörimään. Kuiva loimi tilalle ja humma yöksi sisälle lepäämään ja kuivumaan. Huomenna jatkuu sietämättömän aikaisin aamusta.


Kotimatkalle kohta lähdössä.
Ilman apukäsiä ei tämän kummempia kuvia tullut.


Ongelmia:
ei ollut meille ihan parhaat tehtävät
kuski meni ohjeista välillä vähän puihin
en aina tiennyt kummalle ope puhuu
Hemppa oli vähän pohkeen takana
siirtymissä nosti turpaa
laukka meni volteilla nelitahtiseksi
säikkyi pari kertaa ihmisiä sivuloikalla
olisin kaivannut välillä vähän enemmän huomiota
korvanappi meinasi putoilla

Parannusta:
reissu onnistui hienosti ilman apukäsiä
meno parani loppua kohti
ope löysi perusvirheeni
sain ratsua suoristettua ja aktivoitua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora