torstai 19. marraskuuta 2020

Myrskyävää kouluratsastusta rennosti

 Torstaina meillä oli kouluratsastuspäivä Äimiskällä. Tallille mennessä ihmettelin kun en meinannut saada auton ovea auki. Mutta siihen puhalsikin vain kunnon viima. Keli oli pari astetta pakkasella ja oli pitkästä aikaa taas satanut lunta.


©Hanna Moisanen

Ratsukseni oli jaettu Senja kuten vähän toivoinkin. Luvassa siis toinen koulutunti sillä ikinä. 24. kerta Senjalla ylipäänsä. Se oli käynyt yhden estetunnin alle muttei mennyt tämän jälkeen enää muuta. Päätin leikkiä kunnon kouluratsastajaa. Laitoin koulusatulan (vaikka jouduin taas vaihtamaan karvaromaanin). Laitoin ensimmäistä kertaa myös kannukset ja otin pitkän kouluraipan. Sekä jätin martingaalin pois.

Hoitaessa Senja oli yllättävän rauhallinen. Harjaamisesta ja vyön kiristyksestä ei tykännyt mutta ei hyörinyt eikä yrittänytkään pakoilla.


©Hanna Moisanen

Meidän tuntimme oli maneesin yksäripäädyssä. Yllättäen Senja ei tuumannut pihalla vellovasta myrskynpoikasestakaan mitään vaan seurasi minua säyseästi maneesiin. Eikä sielläkään edes jännittynyt. Käveltiin kaikessa rauhassa pitkin ohjin kun muut hepat olivat pinkeinä, säpsyivät, loikkivat ja jumittelivat. Enemmän tuollaista olisi odottanut Senjalta. Tunnilla oli 8 ratsukkoa.

Tänään Senjan kieli pysyi alkukäynneissä suussa. Sen jälkeen sain kerrankin kerättyä ohjat niin rauhassa että se pysyi edelleen suussa käyntitaivuttelussa. Tai lähinnä yritin suoristaa hummaa ja vahtia lapoja. Ratsastaa sisätakasta alle. Kerrankin ehti kaikessa rauhassa työstää hetken itsekseen käynnissä. Peilistä näytti oikein kivalta, rennolta, tasaiselta ja pyöreältä. Kai aktiiviseltakin. Jalkojeni käyttö oli tänäänkin vähän arkaa. Ehkä kannusten takia vielä arempaa kuin yleensä.


©Hanna Moisanen

Raviverkassa kieli tuli näkyviin. Siinä yritin taivutella ympyröillä. Se ilo jäikin lyhyeksi, sillä tänään päivän aiheena oli kulmat. Tehtin isompia neliöitä ja pienempiä vinoneliöitä, ympyröiden tekeminen oli kiellettyä.

Välillä ohjeita tuli taas sellaisella syötöllä etten pysynyt mukana. Suorista selkäranka. Pitkät jalat. Käännä ulkojalalla. Taas oli myös vähän tulkintaongelmia kun ope tahtoi enemmän ravia tms. ja itse tulkitsin että lujempaa. Senja eteni ihan reippaasti ja välillä hitusen turhankin reippaasti.


©Hanna Moisanen

Vinoneliöille istuttiin lopulta harjoitusraviin ja kulmat piti tehdä käynnissä. Ratsasta käyntiä heti eteen. Siirtymät eivät olleet kovin sulavia. Tunsin myös olevani jatkuvasti jäljessä. Välillä menin muutaman sivun käynnissä kun unohdin siirtyä raviin. Käännä ulkojalalla. Mieleni teki pikemminkin taivuttaa sisäjalan ympäri. Alapohje lähellä hevosta. Taivuta paremmin. Hetkittäin tuntui etten saa Senjan turpaa oikealle millään. Yritti myös roikkua oikealla ohjalla ja tein kaikkeni etten myös minä roikkuisi siinä.


Turpa kenottaa ihan väärään suuntaan
ja pää on kallellaan.
©Hanna Moisanen

Kulmia tehtiin pitkään ja hartaasti ravissa molempiin suuntiin. Jälkimmäiseen eli oikeaan kierrokseen Senja säikkyi ovelle tulleita ihmisiä. Saattoi se vasemmassakin kierroksessa vähän kartella ovea mutta noin neljällä ohituksella päästiin ongelmista eroon. Open ohjeet kuulostivat siltä että meillä olisi ollut enemmänkin ongelmia. Samoin rennompina oltiin toisessa päädyssä. Sanoin että jännitämme opea. Kauempana sain keskityttyä rauhassa paremmin istuntaani ja tuntumaani.

Laukassa tehtiin vain isommat neliöt. Vinoneliöllä oli ohje käydä noin kerran kierroksen aikana ja tehdä se ravissa. Tein yleensä kaksi putkeen jotta Senja rentoutui ravissa paremmin. Laukat menivät yllättävän kivasti ja rauhassa. Laukattiin kierrostolkulla putkeen. Oikea kuskin jalka rennoksi alas.

Ennen jälkimmäistä eli oikeaa kierrosta Senja rupesi vihjailemaan että nyt riittää ja nykimään ohjia käsistä. Oikeassa laukassa kuulemma takaosa karkasi sisälle. Yritin ajatella lapoja sisään ja pikemminkin avoa. Onnistui aina hetkittäin. Sitä en ymmärtänyt kun tuli nillitystä siitä mistä kohtaa vinoneliö alkaa (lyhyen sivun keskeltä). Etäisyyksien pitämiseksi ahtaassa maneesissa olisi ollut parempi luovia vähän vapaammin. Käsittämättömän hyvin silti mahduttiin, varsinkin laukassa.


En jaksa, terv. Senja.
©Hanna Moisanen

Loppuraveissa Senja oli yhä sitä mieltä että oli rankkaa ja yritti kiskoa ohjia. Yritin antaa hallitusti vähän pidempää ohjaa. Yhä oli kivan rentona. Jos kiihtyikin niin ei jännittynyt.

Senjalle tuli ihan kunnolla hiki. Ope kehui hyvän näköistä menoamme varsinkin laukassa ja totesi että kieli pysyi suussa lähes koko tunnin. Jes! Alkuverkan jälkeen en ehtinyt taas juuri kiinnittää asiaan huomiota.

Vaikka tunnin jälkeen olin ripeä niin silti loppuhoitoihin meni taas lähes tunti. Tänään huuhtelin jalat vähän lämpimämmällä vedellä ja nyt Senja seisoi nätisti aloillaan. Kylmäsuojista ei sanonut juuri mitään ja lopuksi vähän höpelsi minua. Rapsutuksesta höpelsi takaisin. Olin tosin aika ennakkoluuloinen sen suhteen että tuleeko hampaita.

Tänään maltoin lähteä kotiin kun olin valmis. Kävin vain pikaisesti kurkkaamassa maneesissa vikan tunnin tehtävien rakentamista. Ajattelin että tulee turhaa tehtäväkateutta jos jään katsomaan.

Ongelmia:
raviverkassa kieli näkyi
en ehtinyt sisäistää kaikkia ohjeita
ravissa meinasi painaa oikealle ohjalle
oikealle taivuttaminen oli haastavaa
säikkyi ovelle tulleita ihmisiä
oikeassa laukassa takaosa oli herkästi sisempänä

Parannusta:
kivan rento ratsu jännittävästä ympäristöstä ja pinkeistä kavereista huolimatta
mahduttiin yllättävän hyvin
kieli oli lähes koko tunnin suussa
tavallista kiltimpi hoitaessa
kiva ja hyödyllinen tunti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora