Tiistaina oli vielä oma tunti illasta Äimärautiolla. Vähän tuli kiire ja olin noin varttia tavallista myöhemmin paikalla. Lista yllätti ja eilinen toiveeni toteutui, sain uuden ratsun. Jako toi viimeisimmässä lastissa pari viikkoa sitten saapuneen Helenan. Noin 170-senttinen rautias läsipää, sekakarvainen ja vähän kirjava. Ylös nousevat sukat ja valkoinen leuka.
Ohjeissa luki että voi varustaa erityisvarovasti karsinassa tai sitten pesupaikalla. En tainnut olla erityisvarovainen, sillä humma lähti alkunuuhkuttelun jälkeen karkuun ennen kun sain sille riimun päähän. Hetki meni ihmetellessä mutta lopulta sain hivuttauduttua tarpeeksi lähelle ja sain riimunnarun kaulan yli. Sen jälkeen riimun pukeminenkin sujui. Ulos karsinasta ja pesupaikalle piti vähän houkutella mutta sen jälkeen seisoi rauhassa aloillaan.
Hankalinta varustamisessa oli todella nafti satulavyö. Kun sen laittoi toiselta puolelta vain taaempaa kiinni niin sen sai venytettyä kiinni. Kun olin tämän kertaalleen vääntänyt niin tajusin unohtaneeni martingaalin välistä. Uusiksi siis.
Olin täälläkin pari minuuttia myöhässä maneesissa, ei onneksi haitannut. Selkäännousu sujui ongelmitta. Satulavyötä kiskoin lopulta toisiin ja kolmansiin reikiin. Helena oli alkuun vähän huolestuneen oloinen muttei kokovartalokipsissä. Hieman kartteli ovikulmaa ja parille ruunalle näytti luimunaamaa. Vähän pystypäinen.
Ravissa tuntui ensin pitkärunkoiselta ja kankealta. Ehkä sitten opin tamman liikkeeseen. Maneesissa olleista puomeista ei välittänyt yhtään ja mentiin muutamasta yli kuin ei olisi huomannut niitä lainkaan.
Laukka nousi nätisti ja ohjautui hyvin. Keinuhevoslaukka. Pyysin enemmän eteen. Sekä ravissa että laukassa taisi alkutunnista kompastua muutaman kerran. Laukassa ainakin toinen ohja tipahti siinä kertaalleen kädestä. Hyvin on kuskin refleksit sisäistäneet ohjan nostamiseen salamana käsivarrella takaisin.
Alkutunnista kuulin Helenan olevan 8-vuotias. Se tuli kuulemma suoraan kasvattajalta Unkarista. Ei ole tainnut juuri nähdä maailmaa.
Päivän tehtävät olivat todella yksinkertaiset. Katsomopäädyssä oli puomeja ympyrän kaarella sangen tiuhaan. Myöhemmin nousivat toisista päistä ilmaan. Toisessa päässä oli 4 puomia ympyrällä neljänneksen välein.
Ensin oikea kierros. Helena teki kaiken kuin ammattilainen. Ravipuomit hyvin, laukkapuomit samoin. Laukkapuomitehtävä hankaloitui loppua kohti kun puomit siirtyivät pois paikoiltaan. Jos ratsastin huolella niin osuttiin, jos sähelsin niin ei osuttu. Astui välillä puomien päälle ja tunsin syyllisyyttä siitä etten saanut joka kierrosta ratsastettua hyvin. Laukka oli pitkähköä ja väleihin tuli helposti 4 askelta.
Ravipuomit sujuivat hyvin myös korotettuina, molempiin suuntiin. Liikuta niskahihnaa, pyöreämmälle kaulalle. Aavistuksen rauhallisemmin. Lopuksi vasemmassa kierroksessa puomien jälkeen rupesi karttelemaan oviaukkoa isosti. Ope arveli että väsyy. Lopetettiin sitten hetkeä aiemmin kuin muut.
Rennoimmillaan oli oikeassa kierroksessa ennen suunnanvaihtoa. Vasemmassa en saanut yhtä rennoksi.
Todella tasainen, turvallinen ja tolkku hevonen. Arvosanaksi 9-. Ei kompastellut enää lopputunnista.
Loppuraveissa viipotti turpa maassa ja toisella kädellä piti pitää martingaalista kiinni ettei sekin pudonnut kaulan mukana. Taisi olla hepalle rankkaa.
Tunnin jälkeen sain purettua varusteet karsinassa. Yritin myös harjata siellä mutta ensimmäisen kyljen jälkeen tamma taas säikähti ja hyöri karkuun. Itseänikin vähän hirvitti, sillä välillä irvisteli heinistään naapureille enkä tiennyt kuinka mustasukkainen on tilastaan ja ruoistaan. Hetken houkuttelun jälkeen sain humman taas kiinni ja hoidettiin loput hommat pesupaikalla. Jalkojen huuhtelu ja kylmäys. Ei sanonut kylmäsuojista mitään. Muutenkin oli rauhallinen. Tai niin jännittynyt ettei hötkyillyt.
karsinasta pyydystäminen
lyhyt satulavyö
jännittyi vähän ovikulmassa
Parannusta:
todella tolkku ja turvallinen
teki puomitehtävät ihanan tasaisesti ja varmasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora