Maanantaina oli taas kouluratsastuspäivä Äimiskällä. Mennessä oli sellainen olo etten jaksa tänään Kaapoa. Listalla odottikin mukava yllätys: Senja! Kolmas koulutuntini siis sen kanssa. Ratsukoita tunnille tuli 7 ja keli pihalla oli nollissa.
Senja oli selvästi mennyt jotakin tätä ennen (unohdin katsoa listasta), sillä karvaromaani oli siirtynyt koulusatulaan ja suitset eivät olleet yhtä puhtaat kuin eilen kisojen jälkeen. En ole tajunnut olevani tällainen varustenillittäjä mutta vähän turhautti kun suojatkin olivat harjaamatta. Jo yhdellä harjanpyyhkäisyllä pintalika lähti etusuojien ulkopinnasta irti.
Varustin Senjan rauhassa. Seurustelu hummalta onnistui mutta oli halunnut mieluummin etten koske siihen. Valitettavasti harjaus piti silti tehdä. Tänään nosti ensimmäistä kertaa jalat valmiiksi kavioiden putsausta varten. Martingaalin jätin pois ja laitoin koulusatulan.
Alkuverkassa mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Ravissa Senjalla oli vähän kiire ja oli altajuoksun rajamailla. Laukassa oli maltillisempi. Tein taas ohimennen vaihdon kun vaihdettiin suuntaa ja se sujui näppärästi. Jos olisin tiennyt päivän tehtävät etukäteen niin olisin jättänyt vaihdon tekemättä. Ope kommentoi että hepoista huomaa hyvin kun edellisenä päivänä on ollut estekisat. Vauhdikkaita pökkelöitä tai jotakin siihen suuntaan oli kuvaus. Tänään lähdettiin siis taivuttelemaan ja notkistelemaan. Senjan kanssa saatiin himmailla.
Koko alkutunnin kieli oli yllättäen sisällä. Kun tajusin asian ja hämmästelin sitä hetken käynnissä niin kieli tuli hetkeksi esiin. Onneksi pian sen jälkeen katosi taas suuhun enkä muista nähneeni sitä enää lopputunnin aikana.
Toiselle pitkälle sivulle tehtiin kiemuraura muutamalla kiemuralla, vähän kuin 5 voltinpuolikasta. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura KN:n tapaan. Ensin käynnissä, oikea kierros. Taivuta enemmän. Hetki meni että sain Senjan pikkuhiljaa taipumaan niskastaan. Meni paljon pidempään että tajusin pitää elävän käden suunnanvaihdoissa. Pohkeita olisi ylipäänsä pitänyt käyttää enemmän. Lapoja piti siirtää ulos, tai ainakin siirsin niitä. Harjoitusravissa tuntui yhä että vauhtia oli rahtunen liikaa. Tai ei vauhtia niinkään vaan pidätteet eivät ihan menneet läpi. Ylimääräinen voltti per kierros piti meidät suunnilleen muiden mukana.
Laukka olikin hankala. Ei kiihtynyt tai vyörynyt mutta oli niin vino että automaattivaihdot tulivat helposti, varsinkin tähän suuntaan eli vaihtoi mieluusti vasempaan laukkaan. Perää piti siirtää vastalaukassa oikealle eikä oikeaan ohjaan saanut jäädä roikkumaan. Ympyrällä piti taivuttaa jopa ulos. Mentiin pari kierrosta ja sitten pysähdyin pyytämään opelta täsmäohjeet. Pohkeet olisi pitänyt malttaa pitää paremmin omilla paikoillaan mutta helposti lähtivät liirailemaan. Onneksi vaihdot vasemmasta pohkeesta loppuivat ja jokusen kerran vastalaukka onnistuikin. Hankalaa oli saada perä tarpeeksi oikealle vastalaukassa.
Toiseen suuntaan käynti ja ravi menivät jo aika letkeästi. Laukassa ope sanoi ettei Senja vaihda. Sainpa silti helposti vaihtoja tähänkin suuntaan. Pidä paino aloillaan (unohdin jo missä), taivuta (kaarteen suuntaan). Tuli onneksi jokunen onnistuminenkin. Taisi olla hitusen helpompi kierros mutta yllättävän paljon vaihtoja tuli silti. Enkä tiedä oliko kovin fiksua kun vaihdon jälkeen en suinkaan ottanut raville vaan vaihdoin takaisin. Välillä tuntui että jäin muutenkin liikaa pusertamaan ja pitämään. Vasta ihan loppua kohti loivemmalle kaarelle rupesi löytymään rentoutta. Kuvittelin myötääväni oikealta mutta en ehkä myödännyt ihan tarpeeksi.
Loppuraveihin Senjaa piti muistaakseni taas ensin vähän rauhoittaa. Oli kuitenkin kivan notkea Senjaksi.
Haastavaa, mutta todella hyödyllistä. Kaapon kanssa tästä ei olisi tullut mitään!
vastalaukat
vino ratsu
Parannusta:
kieli oli lähes koko tunnin suussa
vastalaukatkin onnistuivat jokusen kerran
Senja letkistyi ja notkistui loppua kohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora