lauantai 7. marraskuuta 2020

Hankala uusinta torstain puomeista

Lauantaina menin sietämättömän lyhyiden unien jälkeen aamusta puomitunnille. 6 ratsukkoa ja minulle oli jaettu taas Senja. Ensin mietin ettei tässä ole mitään järkeä. Mutta totesin että tämä on hyvää harjoitusta kisatilanteisiin, jotka yleensä kohtaan myös turhan vähillä unilla.

Tehtäväksi tuli torstailta tuttu suora puomilinja ja kavalettimutteri. Tosin puomilinja oli tänään huomattavasti kaarevampi päistä ja siksi meille hankalampi.

Kuvittelin että ratsastaisin väsyneenä huonosti mutten huomannut itse mitään eroa. Eikä ratsailla väsyttänytkään, olin vain onnellinen että tulin. Olin onnellinen myös siitä, että tänään saatiin enemmän kommentteja jo alkuverkassa. Kannatti avata suu torstaina tunnin jälkeen aiheesta. Taivuta kunnolla oikealle, ei vetämällä ja pitämällä vaan nopeasti. Kamalan kankeahan Senja edelleen oli.

Kaarevampi puomilinja tuotti tänään yllättävän paljon ongelmia. Jokusen kerran askel ei osunut ja taas kuulemma valuttiin johonkin eikä Senja polkenut kunnolla takaa eikä ollut pohkeen edessä. Kaikkea en edes huomannut. Toistoja tuli nyt useampi. Vasemmassa kierroksessa ei tultu kuin neljää askelta puomiväleihin. Yhtään ihan priimaa kierrosta ei tainnut tulla. Vähintään oikeassa kierroksessa linjan lopuksi Senja kaatui sisään. Taas olisin kaivannut vielä enemmän open huomiota. Välillä en meinannut mahtua tehtävälle ja tein varmaan 5 ympyrää ennen kuin kukaan ei kiilannut edelle.

Tänään hypättiin mutteri vähän
eri järjestyksessä kuin torstaina.

Mutteritehtävällä tultiin ensin tippakuvio, sitten lävistäjät perään eli ensin 4 hypyn kierros, sitten kaksi 8 hypyn kierrosta. Ensin puolikkaina kavaletteina, sitten osa ylhäällä. 3 puomeista jäi tänään siis hyppäämättä.

Olin saanut taivuteltua Senjan jo aika hyväksi. Ensimmäinen vaihto vasemmalle (kakkosen jälkeen) tuli yleensä vähän myöhässä ja oli hankaluuksia sekä päästä seinälle (oikealle) että vaihtaa laukka vasemmaksi. Muut menivät paremmin. Olikohan eka kierros, joka lopetettiin tahattomiin ykkösvaihtoihin (4 kpl?). Muita lähinnä huvitti. Senja kuulemma vaihteli laukkoja kun ei saanut tehdä mitä itse tahtoi. Itse killuin vähän ilmavasti jalustimilla.

Parannettiin loppua kohti ja kahden viimeisen kierroksen lävistäjät olivat jo sangen kauniita vaihtoineen. Ei siis pelkkää hankaluutta. Todella isona plussana myös vihdoin kunnon taivuttelu ja notkistelu (eikä pelkkä matkustus) aiheutti sen, että Senja vetäisi kielensä sisään! Ravipätkillä oli jo oikein kiva ratsastaa, myös loppuverkassa.

Tunti meni vähän yliajalle. Senja jatkoi hommia koulutunnille ja kerrankin poistuin suht ripeästi tallilta kotiin. Pihalla yhä +8°C.

Ongelmia:
mutteritehtävän rakentaminen (muulle ryhmälle)
puomilinja tuotti monenlaisia hankaluuksia
oikealle taivuttaminen

Parannusta:
kuski rupesi vihdoin ratsastamaan
Senja notkistui loppua kohti
mutteritehtävän lävistäjät tasapainoisesti ja siististi
kieli katosi suuhun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora