Kaksi kakkossijaa estekisoissa

 Sunnuntaina Äimiskällä oli seuraestekisapäivä. Luvassa Senjan kanssa 80 ja 90 cm. Toinen kuski perui, joten pääsin kuitenkin hyppäämään kaksi luokkaa.

©Hanna Moisanen

Olin taas ensin liputtamassa pikkuluokkia. Helppo ja mieluisa puuha, jossa oli helppo pitää turvavälit. Eikä sinne ollut muutenkaan juuri tunkua. Toista liputtajaa ei ollut, ratamestari paikkasi.

Keli oli pari astetta plussalla ja maneesin reunalla kumisaappaat olisivat olleet Kuomia paremmat. Aikamoinen loska. Onneksi pysyin kuivana.

Senja löytyi sisältä 60-luokan aikana (oli kuulemma tarhannut aamusta). Harjasin sen kaikessa rauhassa ja selvitin jouhet. Laitoin numerolapun valmiiksi (martingaaliin) ja etsin jännesuojat etujalkoihin. Katsoin muutamat suoritukset 60- ja 70-luokista ja kävin vähän siivoamassa verkkaa (kun kukaan muu ei näyttänyt sitä tekevän). Lopulta vaihdoin omat kamppeeni ja varustin Senjan. Kuvittelin olevani todella hyvissä ajoin ja päätin lopulta mennä maneesiin. Toki unohdin aikataulustani rataan tutustumisen.

Kapea lankku kolmosesteellä.
©Hanna Moisanen

Mietin ensin taluttamista mutta koska muutkin jo verkkailivat niin ajattelin kävellä selästä. Ope ehdotti verkkaamisen aloittamista ja niinhän se kannatti. Tässä vaiheessa Senja otti hepulit lentävästä paperikasasta ja oli sen jälkeen vähän säikkynä. Pysyin kuitenkin kyydissä. Nopeasti myös päästiin tilanteesta yli ja ope kommentoi että näyttääpä Senja rennolta. Oma lähtövuoro oli siis alunperin viidentenä mutta koska yksi puuttui välistä niin neljäntenä.

Tänään minäkin sain ohjatun verkan, ihanaa! Hyppyjä tuli huimasti enemmän kuin mitä olisin itsekseni ottanut. Säilytä sama laukka esteelle. Suorista. Molemmat jalat kiinni. Ylävartalo mahdollisimman eleettömästi. Sitten käytiin kävelemässä rata.

Ratapiirros equipe onlinesta. Arv. 367.1.

Kävelin sen tallin muiden kisaajien vanavedessä. Hirveää kiitoa vetivät, en oikein ehtinyt sisäistää esteitä. Onneksi toki olin nähnyt tämän jo eilen rakentamisen yhteydessä. Mitään ihmeempiä pelokkeita (täytteitä) radalla ei onneksi ollut. Kakkosen alla valkoinen laatikko. Viimeisen esteen alla pienet "karnevaalijohteet". Kolmosessa oli kapea lankku. Ei lainelankkua!

Oma missioni tänään oli pitää Senja mahdollisimman rentona. Mietin että tilanteen mukaan käännän kakkosvaiheessa pienemmät tiet. Yhdelletoista olisi voinut kääntää seiskan sisäpuolelta. Totesin että koska okserissa on laatikko alla niin parempi jättää tuo tekemättä ja tulla suoralla tiellä esteelle. Samoin 11 jälkeen olisi voinut kääntää ysin ja kutosen sisäpuolelta. Mutta rataa kävellessä totesin että vaikka esteet kiertäisi niin matka ei juuri pitene.

Ope ohjeisti että yleisön edestä kannattaa kiertää vasemmassa kierroksessa ohi. Omiin suunnitelmiini kuului yleisöpäädyn ohittaminen molemmissa kierroksissa. Sekä tietysti täyte-esteiden esittely. Tänään onneksi valmistautuva sai olla radalla!

Ei ihan suorana ja keskellä.
Vasemmassa laidassa näkyy vikan esteen täyte.
©Hanna Moisanen

Verkassa Senja oli rentona ja kuulolla eikä esteiden kanssa ollut mitään isompia ongelmia. Ei katsonut mitään ja hyppäsi empimättä. Kuskilla oli taas vain kova kiire olla valmistautumassa radalla ajoissa.

Tänään etukäteiskatselukohteisiimme ei enää kuulunut väliovi. Eikä Senja siitä onneksi välittänytkään. Olin oikeassa siitä että katsoi eniten yleisöä. Esteistä ei välittänyt. Näytin kakkosen ja vikan. Olisin odottanut edes pientä jännittymistä. Valmistautumisaika oli sangen passeli. Lähtömerkki tuli. Sitten laukka päälle. Ympyrä vielä katsomopäätyyn. Senja meni kierroksille ja rupesi pomppimaan laukassa enemmän ylös. Otin käyntiin ja tehtiin ympyrä käynnissä, Senja rentoutui. Sitten uudestaan laukassa ja nyt hermot pysyivät kasassa. Siitä sitten aloittamaan.

©Hanna Moisanen

Senja eteni reippaasti. Jopa niin reippaasti ettei kuunnellut pidätteitä. En muista heilautinko raippaa pari kertaa radan aikana. Ekalla radalla se oli oikeassa kädessä. Ilmavat hypyt kaikista yli ja vauhti vain kiihtyi. Muistin minne ollaan menossa, myötälaukkoja en ehtinyt ajatella. Kakkosvaiheessa yritin tehdä tiukahkot käännökset. Vaan ei olisi ollut mitään jakoja yrittää mennä esteiden sisäpuolelta. Senja olisi luultavasti hypännyt pari väärää matkan varrella. Ei kaikista tasapainoisinta mutta ei tuijotellut mitään pahemmin ja nollilla maalissa. Tässä vaiheessa luokan johtoon!

Pekka videoi 80-ratamme:

Lopulta Lissu tasapainoisine kaarteineen meni meistä reilulla kolmella sekunnilla ohi. Saatiin kuitenkin kakkossija, mainiota!

Hyppäsin alas selästä ja rupesin opettelemaan seuraavaa rataa. Meni ihan tovi että sain sen mieleeni. Samalla korjasin Senjan satuloinnin, huopa meinasi karata takakautta kun siinä ei ollut etutarroja. Kovaa vauhtia olin unohtamassa verkan, odottelin vain koska pääsee kävelemään rataa. Mutta koska seuraavassa luokassa oltiin starttaamassa jo kolmansina niin verkkahan piti hoitaa taas ennen kävelyä.

Rahtua paremmin suorana ja keskellä.
©Hanna Moisanen

Ope oli onneksi läsnä tässäkin. Keventelin ensin tovin ja Senja oli kivasti kuulolla. Tässä vaiheessa sai säädeltyä tempoakin. Sitten hypättiin taas jokunen kerta ristikkoa ja pystyä. Enemmän laukkaa kaarteeseen. Eka pystyhyppy taidettiin tulla vähän alitempossa.

Sitten pikana kävelemään rataa. Siihen oli sangen vähän aikaa.

Ratapiirros equipe onlinesta. Arv. 367.1.

Tässä luokassa erikoisesteitä oli vielä vähemmän. Okserin alla oleva laatikko oli käännetty ja se oli nyt värikäs puoli eteenpäin. Edellisen luokan vika este ei kuulunut rataan. Olisin mieluusti viettänyt rataan tutustumisessa vähän pidempäänkin mutta aika loppui.

Oma lähtövuoroni oli tosiaan kolmas, joten radalle ei tarvinnut onneksi mennä heti. Ehdittiin hypätä vielä hetki verkassa. Okserille lähdettiin ensin vähän kaukaa. Itse olisin luultavasti jättänyt hypyt siihen. Toinen hyppy oli jotenkin vähän kaoottinen ja tultiin hieman juureen. Lähestyminen oli ruuhkainen ja vähän herpaannuin. Tultiin sitten vielä kolmas kerta, se oli parempi muttei ihan priima sekään. Senja rupesi vähän vyörymään jo verkassakin.

©Hanna Moisanen

Sitten päästiinkin jo radalle. Näytin laatikon ysiesteen alta ja käytiin taas kiertämässä päätyä yleisön edestä molempiin suuntiin. Nyt lähtömerkin jälkeen laukkasin ensin väärään suuntaan ympäri, sitten tehtiin suunnan- ja laukanvaihto ja aloitettiin. Vasta vähän ennen aloitusta tajusin että ohjat ovat huonosti ja nostin ohjanperät vauhdissa varmuudeksi ohjien yläpuolelle. Senja jännittyi tästä sen verran että meinasi imeytyä väärälle esteelle. Sain onneksi estettyä.

Suunnilleen lähtölinjalta Senja lähti taas kiihdyttelemään. Oli menossa innolla esteistä yli. Tällä kertaa sain radalla ehkä jo pari puolipidätettä läpi. Mieluusti vähän useammankin. Linjat mentiin lentämällä, sarjalle onneksi mahduttiin (20 cm lisää väliä, 7,2 m siis). Olin suht asiallisesti hypyissä mukana ja sain kerrottua Senjalle mihin ollaan menossa.

Kovaa ja korkealta.
©Hanna Moisanen

Kutosen ja seiskan välisessä kaarteessa kompuroi (pehmeää hiekkaa) ja pelkäsin hetken että pysytäänkö pystyssä. Onneksi pysyi ja meni innolla myös seiskan, joka oli siinä vaiheessa jo melko lähellä. Kovin pieniä kaarteita en saanut ratsastettua tässäkään luokassa. Kummasti se tasapaino auttaisi niissä. Mutta taas Senja nosti jalkansa kaikista yli, ei tuijotellut ja päästiin nollilla maaliin. Huh! Ehkä hetkittäin enemmän hirvitti kuin oli kivaa. Mutta olin todella riemuissani että päästiin molemmista luokista maaliin!

Pekka videoi myös 90-ratamme:

Lopulta kävi kuten haaveilinkin ja saatiin tästäkin luokasta ruusuke. Oltiin puolisentoista sekuntia tallikaveria hitaampia. Kaksi palkittiin. Tässä näkyy se kaarteiden tasapaino, joka meiltä uupui. Mutta eipä oltu ainakaan kovin väärissä paikoissa kun molemmista luokista tuli sijoitus.

Tänään muistettiin posekuvat. Senja oli
kyllä aika epäkiitollinen kuvattava hyörimisineen ja laamailmeineen.
©Marja-Liisa

Hölkkäsin hetken kevyttä ravia ja sitten käveltiin pitkään. Tällä kertaa muistin ruusukeposet ja saatiin ne otettua tallikaverin erittäin suurella avustuksella. Eikä yllättänyt että Senja meinasi ensin saada hepulit ruusukkeestakin. Onneksi toipui nopeasti. Kuvaus ei ollut mikään nopea juttu kun humma hyöri ja näytti laamanaamaa. Mutta jotakin sentään saatiin.

Lujaa on menty!
©Marja-Liisa

Sitten Senjan huolellinen hoito pois, radan purku ja 9-tuntisen kisapäivän päätteeksi kotia kohti. Onneksi kisoista sai ruokaa!