tiistai 10. marraskuuta 2020

Rataharjoitus estetunnilla

 Tiistaina omalla tunnilla oli esteitä. Tunnit olivat taas yksäripäädyssä ja edellinenkin tunti hyppäsi. Meillä oli sijainen, sattumoisin sama ope, joka on sijaistanut Turkallakin. Keli oli kolme astetta pakkasella ja tunnille tuli 6 ratsukkoa.

Minulle oli jaettu Senja. Humma löytyi karsinastaan sulaneet ja valuneet kylmäsuojat etujaloista. Hups vaan edelliselle kuskille. Aloitin siis siivoamalla kylmäsuojat takaisin pakastimeen. Muussa ei ollut ihmeitä vaan varustus sujui tavalliseen tapaan Senjan kanssa.

Maneesin toisessakin päässä oli estehommat menossa, joten kierrettiin ulkokautta ovelle. Edellinen tunti oli myöhässä ja taluteltiin hetki melko koppuraisella kentällä.

Ohjattu alkuverkka alkoi lähes heti kun sai ohjat käteen. Ravia keventäen 2 ylös, 2 alas. Sitten 3 ylös ja 1 alas. Senjan ravissa tämä onnistui aika helposti. Samoin kokonaan kevyt istunta ravissa. Jalkkarit olivat puomimitassa eli olisi ollut varaa lyhentää vielä pari reikää.

Laukassa jatkettiin kevyen istunnan harjoituksia. Ensin kevyttä istuntaa, sitten kevennettiin laukan tahtiin ylös ja alas. Keventäminen onnistui mutta muu ratsun työstö samalla oli hankalaa. Senjalla oli sangen kiireinen päivä ja vain viipotti menemään. Yritin taivutella. Heikolla menestyksellä.

Alkuverkan tehtävät olivat kovin samantyyppisiä kuin Sukan kanssa kääntelytunnilla. Laukattiin uraa pitkin esteen ohi ja tehtiin puolikas minivoltti esteelle. Katso ja istu. Pari kertaa kummastakin suunnasta. Senja kääntyi näppärästi vaikkei ehditty ottaa käännöksiä juuri alle. Kertaalleen pudotti raville ja vikalla kerralla rupesi lähes sakkaamaan ja kokosi hienosti takaosalle. Muut ihastelivat. Jatkettiin samalla linjalla toinen este aina perään.

Ei tultu enempiä verkkahyppyjä vaan 8 esteen (9 hypyn) rata. Ope ehdotti korkeudeksi tarjolla olevaa noin kuuttakymppiä. Kaipasin vähän enemmän ja lopulta onnistui että nostettiin kesken ensimmäisen kierroksen. Eka kierros tultiin n. 70 cm korkeudella. Linjojen välit kuulemma 21 ja 23 metriä ja sarjaväli vähän vajaa 7 m.

Ensimmäisen kierroksen suurin haaste oli kuskin vuotavat silmät. Kummasti sumeni maailma. Senja eteni vähän turhankin reippaasti. Ekalle linjalle piti pidättää viiteen. Sarjaväli ei ollut niin ahdas kun pelkäsin. Jälkimmäiselle linjalle halusin 6 ja viimeinen mahtui vain niukasti. Mutta mahtui. Ei taidettu pudottaa tai kolistellakaan. Päätyjen ratsastus olisi voinut olla huolellisempaa, vähän pääsi aina kaatumaan sisälle.

Toiselle kierrokselle jäätiin tokavikoiksi. Vika on menossa kisoihin 90 ja me tietääkseni 80. Ope kuitenkin päätti että mekin hypätään nyt 90 vaikka sanoinkin että kisoissa mennään 80. Eipä siinä.

Isommat esteet pitkästä aikaa näyttivät aika isoilta. Metrisiksi olisin veikannut mutta ihan max 95. Varmaan sitä ysikymppiä suurin osa. Vika unohtui nostaa ja tuntui muiden jälkeen miniltä. Jalkkareita olisin voinut lyhentää mutta tajusin tämän vasta kun oli jo aloitusaika enkä viitsinyt enää säätää. Tosin otettiin vielä pari ylimääräistä kierrosta kun ekalla esteellä oli vielä säätäjä.

Kumma oli alitajunnan hinku puskea kohti esteitä. Onneksi tajusin nopeasti että se on huono idea ja Senja kyllä hyppää vaikken usutakaan. Senja vyöryi yhä vähän. Paikat osuivat kivasti, Senja nosti jalkansa eikä tuijotellut mitään. Vähän kopsahti jossakin ja kaarteet ennen sarjaa ja viimeistä linjaa olivat yhä aika niukat. Kuski ei pomppinut jalustimille suorin jaloin, jee! Viimeiselle linjalle olisin halunnut 6 askelta ja pidätin reilusti. Silti tuli sujuva 5. Hups.

Oli kivaa ja sopivan helppoa ja jännää. Naureskelin itselleni kun iloinen naama löytyi vasta kun huomasin että meitä kuvataan. Hah! Mutta ei se kovin huonosti voinut mennä kun tunnin jälkeen tuntikaverit kehuivat menoamme. Opellekin totesin että ei varmaan ihmettele miksi tykkään Senjasta.

Loppuraveissa sain Senjaa vihdoin vähän taipumaan. Mentiin lähinnä vasempaan kierrokseen. Sitten purettiin esteet.

Ongelmia:
odotellessa tuli kylmä
Senja oli aika vauhti päällä
vyöryi tavallista enemmän
silmistäni valui vettä enkä meinannut nähdä kunnolla
kaarteet menivät vähän kantaten
pientä luikertelua välillä

Parannusta:
verkkatehtävissä kääntyi ja kokosi hyvin
vähän pitkähköt jalustimet eivät haitanneet
en hyppinyt hypyissä suorille jaloille
isommat esteet ongelmitta

Miia kuvasi jälkimmäisen ratamme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora