maanantai 9. marraskuuta 2020

Kulmia koulusatulalla

 Maanantain heppajako Äimiskällä yllätti ja minulle oli jaettu uusi Iiro. Sivusta on näyttänyt tosi kivalta. Karsinaan mennessä tuli sellainen luimunaama vastaan että hoidin kiinni sidottuna. Satulavyö vähän harmitti heppaa, muuten oli kiltisti. Tosin unohdin taas martingaalin välistä ja vyö piti avata vielä uudestaan. Pitkästä aikaa täällä normaalisti varustettava hevonen. (Ei Kaapon hyörimistä tai kuolainten vastustelua eikä Senjan suitsien purkamista.) Tähtipäinen ruunikko, korkeutta n. 160 cm. 12-vuotias ja esteitä kisannut. Tuntui pieneltä näiden isompien jäljiltä.

Iirolle löytyi kunnon koulusatula. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi koulupenkissä ollut. Vissiin Laiban kanssa. 125-senttisissä jalustinhihnoissa reiät meinasivat loppua häntäpäästä. Tällaista ei liian usein tapahdu että minulla on jalkkarit kakkosreiässä (toinen kolmosessa)! Yleensä 13 on lähempänä totuutta. Alkutunnista ope väänteli jalkani satulassa oikeaan asentoon. Etureiden pitää nojata tukeen. Sitä ennen yritin siirtää pohkeitani liian taakse ja pysyä satulan tuen takana. Puristamattomat polvet oli aika paljon vaadittu. Ope puhui taas lootuksesta. Lonkankoukistajani ovat kuulemma jumissa.

Käynnissä sain itseni jotenkin aseteltua istumaan mutta ravissa oli hankala olla. Kummasti haittaa ratsastustakin. Totesin kyllä että turha harmitella mielessäni vaan yrittää pikemminkin ottaa tilanteesta hyöty irti ja harjoitella. Ravi oli isoa noin pieneksi hevoseksi. Laukka paljon tasaisempaa. Myöhemmin harjoitusravissa jalustimet eivät meinanneet millään pysyä jaloissa. Lopulta sain luvan nostaa ne ylös (onhan nyt myös jalustimeton marraskuu) ja se helpotti paljon!

Tänään tehtiin kulmia. Eli harjoiteltiin huolellista kulmanratsastusta. Itselläni oli taas kumman hankalaa keskittyä open ohjeisiin ja mietin jatkuvasti jotakin omiani. Osa ohjeista meni ohi. Katsomon päädyssä oikea kierros, keskempänä vasen. Puolipidätteet ennen kulmaa ja kulmasta (ulkopohkeellako) eteen. Ei saa pullahdella eikä hidastella. Tötteröistä oli merkattu myös pääty-ympyrät mutta se osuus selityksistä meni kokonaan ohi.

Iiro aloitti jumittamalla eikä lähtenyt haluttuun suuntaan. En jäänyt potkimaan (ei kannuksia) vaan napautin raipalla ja käänsin ympäri. En ehkä siihen suuntaan kuin olisi kannattanut mutta sain tilanteen ratkaistua nopeasti eikä heppa vetänyt herneitä nenään. Sen jälkeen ei enää yrittänyt tuollaista. Ope varoitti ettei Iiroa kannata raipata kovin reippaasti, sillä saattaa suuttua ja pukitella siitä. Huomasin. Pikkuhipsutteluun suhtautui vaihtelevasti. Välillä ei tuumannut mitään, välillä tuli pikkukiukkua. Olisi varmaan pitänyt pyytää rohkeammin eteen, sillä jäi vähän hitaaksi läpi tunnin.

Alkuun kulmat olivat aikamoista luikerointia. Siitä onneksi vähän tasoittui. Käynnissä, ravissa ja myöhemmin laukassakin. Laukassa tehtiin myös pääty-ympyröitä. Nosti laukat nahkeasti eikä oikein edennyt. Laukkakulmat menivät vaihtelevasti. Välillä kunnon pullahtelua ja kiemuraa, välillä suht asiallisiakin onneksi. Ei silti tuntunut omalta hevoselta vaikka kaikki muut ovat tainneet Iirosta tykätä.

Kaapo juntturoi tänään niin paljon eikä halunnut laukata että loppuravien alkaessa minut laitettiin sen selkään. Ensimmäinen ongelma oli päästä kyytiin kun hyöri korokkeelta karkuun. Ope sitten piti ruunan aloillaan ja ninjasin satulaan. Tuntui kotoisammalta Kaapon kuin Iiron kyydissä.

Ohje oli laukata eteen. Yksäripääty oli tyhjentynyt, joten mentiin sinne. Ihan alkuun Kaapo yritti hidastella minullekin. Aika kovasti piti komentaa että lähti. Mutta vauhtia irtosi ihan kunnolla. Ihanasti ei tuijotellut mitään. Ei kovin kaunista raipankäyttöä mutta kun vastasi siihen hyvin niin kehuin paljon. Viitisen kierrosta laukkaa spurttaillen pitkät sivut ihan kunnolla, molempiin suuntiin ja sitten loppuverkat. Loppuun talutin vielä ihan reilusti pihalla kun ei mahduttu talliin, odotin että hoitopaikka vapautuu.

Ope ohjeisti napauttamaan Kaapoa raipalla jaloille jos (kun) kuopii. Sillä kuopimisen saikin hetkeksi loppumaan, yleensä. Välillä tuntui että Kaapoa ei paljon raipannapautukset kiinnostaneet. Pakko sitä olisi koulia vähän paremmin tavoille, sillä tulee vahinkoja jos (kun) ei kunnioita ihmisen tilaa vaan hyörii päälle.

Ongelmia:
koulusatulassa istuminen ahdisti
letin pomppiminen selässä häiritsi
luikero Iiro
en saanut Iiroa kunnolla liikkeelle
jalat tulivat tästä tunnista mustelmille (nostetut jalustimet?)

Parannusta:
ilman jalustimia oli helpompaa
puolen välin paikkeilla tuli kehuja että löysin satulan (eli istuin paremmin)
sain Kaapon kunnolla liikkeelle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora