maanantai 2. marraskuuta 2020

Koontaa vakautusremmein

 Maanantaina oli taas kouluratsastusta vikalla tunnilla. Tänään ratsukoita oli jostakin syystä 9. Minulle oli jaettu Kaapo ja pitkällisen etsimisen jälkeen humma löytyi yksärikäytävältä eli sisältä. Vein sen Laiban karsinaan varustettavaksi. Kaapon päivän ainoa tunti tänään(kin).

Hoitaessa hyöri vähän. Kuolaimet menivät porkkanapalan kanssa helposti suuhun. Lopuksi kun säädin turparemmiä käytävän puolella seisten niin Kaapo rupesi kuopimaan ja aloitti äkkisuoristamalla kavionsa polveeni. Au! En tiedä tajusiko parahdukseni mutta oli sen jälkeen taas yllättävän kiltisti. (Mustelma näkyi jalassa reilu 2 viikkoa.)

Selkään pääsin ilman kummempaa hyörimistä. Pihalla velloi syysmyrsky, +5°C. Yllättävän vähän haittasi maneesissa. Ei heiluneet seinät eikä sade haitannut opetuksen kuulemista.

Alkuverkassa yritin herätellä Kaapon liikkeelle. Oli vähän hidas ja jolkotti nenä pitkällä. Vähän stressasin siitä ettei näytä nätiltä eikä kaula ole kaarella. Laukassa eteni paremmin ja kulki rennommalla niskalla. Ehdittiin mennä alkuverkka vain oikeaan kierrokseen.

Hommat aloitettiin kaivamalla jalustinhihnan pää sisänyrkkiin. Ratsu piti taivuttaa sisään ja pitää sisäkäsi remmin avulla vakaana. Omat hihnan pääni olivat sangen nysät (jalkkarit reiässä 6) mutta koska ohje oli pitää käsi satulan lähellä niin se ainakin toteutui. Taivuta paremmin ja pyöreämmälle niskalle olivat kommentit. Olisin voinut ottaa myös joitakin vinkkejä että miten.

Tehtiin kolmea ympyrää. Kevennettiin ensin ravia eteen ja myöhemmin nostettiin laukkoja eteen. Ihan alkuun hetki käynnissä. Sama molempiin suuntiin. Kaapoa piti patistella jonkin verran ravissa eteen. Kannuksia ei ollut tänäänkään koska hepan oikeasta kyljestä puuttui yhä läntti karvaa. Meno oli ihan kelpoa muttei erityisen hohdokasta. Tuntuu että jäin pitämään liikaa sisältä. Sisäkäsi taisi myös jähmettyä liikaa. Mutta sain silti ratsastettua apuremmin kanssa.

Näiden jälkeen oli aika päästää remmistä irti ja päästä päivän aiheeseen eli kokoamiseen. Ope puhui laukannostosta käynnistä mutta sellaisia ei tehty. Pätkä kootumpaa ravia ja siitä laukannosto eikä nyt ratsasteta laukkaa eteen. Neljännes laukkaa ja takaisin raviin. En tiedä olivatko ohjeet summittaiset vai enkö vain tajunnut kunnolla. Tein sitten taas vain jotakin. Jos ei nosta laukkaa niin kevennetään ravia eteen.

Tuntui että taas oli vähän huonosti tunnetta siitä koska ravi on hyvää. Ensimmäisestä kokoamisyrityksestä tuli noottia että liian löysää ja liian isoa. Kaapo rupesi kokoamaan ihan hyvin ja aktiivisuus laukannostoihin riitti. Yllättävän hyvin laukat nousivat vaikka pelkäsin ettei aktiivisuus riitä. Välillä toki piti avittaa raipalla jos ei tapahtunut mitään. Ravisiirtymät paranivat ja parin kierroksen ajan tuntui että Kaapo tulee pelkällä ajatuksella raviin. Onnistui siis täsmällisesti pisteissä.

Haasteeksi jäi saada muoto nostoissa säilymään samana siirtymän läpi. Turpa kun tuppasi nousemaan nostossa. Sisäohjasta hellittäminen auttoi vähän mutten vielä saanut kunnolla juonesta kiinni.

Aika loppui eikä ehditty tehdä kuin oikeaan kierrokseen. Seuraavalla kerralla kuulemma jatkuu.

Juuri ennen loppuraveja hifistelin vielä hetken kootummassa ravissa. Ope ihasteli Kaapon joustoa. Hyvältähän se tuntuikin. Keventäessä olisin kaivannut vielä hitusen enemmän omaa eteenpäinpyrkimystä.

Opelle tuli yllätyksenä kun tunnin jälkeen sanoin että Kaapo tuntui tänäänkin vähän hitaalta. On tuntunut jo useamman viikon. Näytti kuulemma hyvältä. Tuntumassa en tänään huomannut suurempia eroja. Oli kuulemma tänään raspattu ja oli ollut piikkejä. Tämän kuulin jo ennen tuntia.

Ongelmia:
tallissa kuopiessa potkaisi jalkaani
oli taas vähän hidas
välillä oli vähän ahdasta

Parannusta:
laukannostoihin ja ravisiirtymiin tuli täsmällisyyttä
teki hyviä siirtymiä
kokosi ravia hienosti
ei kakkajumeja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora