tiistai 17. marraskuuta 2020

Säätelyä kavalettiympyröillä

 Tiistaina oli luvassa puomeja ja ratsukseni oli jaettu Senja. Kerrankin heppa oli jo edellisellä tunnilla. Edellinen tunti oli koulutunti ja Senjalla oli koulusatula. En jaksanut lähteä vaihtorumbaan, joten päätin vihdoin kokeilla myös Senjan koulusatulan.

Vasta maneesissa selvisi että tunnit ovat taas yksäripäässä ja meillä taas sijainen, sama kuin viikko sitten. Senja ei näyttänyt edellisellä tunnilla kovin rennolta vaan loikki välillä omiaan. Minun kanssani oli vain vähän takapinkeä. Tuijotteli vain aiheesta, jos näin voi sanoa. Pahiten oikeassa kierroksessa avonaista puomiluukkua. Vähän ovea.

Ratsukoita tunnillamme oli 5. Pihalla oli viitisen astetta plussaa ja välillä satoi. Kasattiin kavalettitehtävä piirroksen mukaan (kuva alempana).

Melko alkumetreillä pyysin opea parantelemaan suitsitustamme. Ope huomasi samalla että alaturpis oli superlöysä ja kiristi sitä pari reikää. Ei näyttänyt kukkissilmääni silti pahalta. Saatiin myös läpsyvät remminpäät kiinni. En tiedä haittaavatko ne Senjaa? Vasta tunnin jälkeen tajusin että poskiremmi oli siksi pitkänä häntänä kun osat oli taas kiinnitetty ristiin. En jaksanut korjata kun ne kuitenkin avataan taas suitsiessa.

Senjan koulusatula oli koulusatulaksi yllättävän kiva. Ei ollut yhtään hankalaa olla siinä. Edes kavaleteilla.

Alkuverkassa Senja hiihteli ravissa suorin vartaloin eikä juuri taipunut tai säätynyt. Laukassa säätyi muttei edelleenkään ollut kovin taipuisa tai rento. Ei mikään ihana ratsastettavuus. Yritin vähän taivutella käynnissä mutta ei tullut suurta apua.

Sitten käveltiin hetki ja kuunneltiin ohjeistus tehtävälle. Ensin lähdettiin vain ravailemaan kuviota puomeina. Katsomon päädyssä oikea kierros, toisessa päässä vasen. Ei ihmeitä. Senjalla oli yhä kiire. Sitten nostettiin laukka ja sai säädellä väleihin miten tahtoi, välillä neljää, välillä kolmea askelta. Suunnanvaihdot puomien yli ravissa.


Oma tulkintani päivän tehtävistä.
Siniset ovat kavalettipalikoita.
Kaikki kaarien välit olivat 12 metriä.

Senja säätyi laukassa hyvin. Pyörin molempiin päätyihin useamman kierroksen sekä neljää että kolmea askelta. Vasemmassa kierroksessa oli hankaluuksia kääntää ulkoavuilla, oikeassa taas meno oli epätasaisempaa. Näihin ei tullut apuja. Eikä ope ehtinyt muutenkaan katsoa meitä kun pyörittiin kaikki tehtävillä samaan aikaan. Hetkittäin oli vähän ahdastakin. Kävelin välillä vähän keskellä omin lupineni ja lopulta saatiinkin hetken lepotauko. Rankempaa tämä Senjalle oli kuin minulle.

Sitten tultiin tehtävää yksitellen. Vasemmassa laukassa kaksi kierrosta kavaleteilla, vaihto puomien yli laukassa, oikeassa laukassa kaksi kierrosta kavaleteilla ja vielä vaihto puomien yli laukassa. Hevoskohtaisesti ohjeet kavaleteille vaihtelivat. Me Senjan kanssa saatiin hifistelysäätötehtävä eli joka toiseen väliin 3, joka toiseen 4 laukkaa.

Ensimmäinen vasen kierros meni superisti ja joka väliin tuli vaadittu askelmäärä. Oikeassa kierroksessa tuli muutama stiplu. Pelasin sekä laukan pituudella että aika paljon reitilläkin. Ope ylisti taidokkuuttamme.

Kun kaikki olivat menneet tuli kysymys että tahdotaanko ottaa jotakin vielä uusiksi. Ainoa tullut vastaus oli että koko tehtävä. Itselleni olisi riittänyt pelkkä oikea kierros. Tämä kierros tuli videolle ja näemmä se kangisti kuskin niin että nyt mokailtiin kummassakin päädyssä. Eihän tämä nyt huonohuono ollut mutta paljon ensimmäistä kierrosta huonompi. Neljällä ei meinannut mahtua, jolloin vika askel oli ihan mini. Jotta seuraavaan väliin tuli 3 piti usvattaa eteen, jolloin seuraava 4 oli taas todella hankala. Olisi pitänyt vain lopettaa ekan kierroksen jälkeen.

Olisin ehkä kaivannut jotakin vähän tasaisempaan menoon harjoittavaa tehtävää. Tasaisella laukalla ja tasaisella kääntämisellä. Ne kun meillä ovat niitä haasteita.

Tunti taisi venyä vähän yliajalle ja ope jätti meidät loppuverkkaamaan keskenämme. En saanut Senjaa edelleenkään ravissa rennoksi. Pahin kiirehtiminen sentään väheni.

Loppukäynnit hoidin kasoja siivoten, niitä olikin runsaasti! Vaikken ravannut superpitkään niin ensimmäinen ratsukko oli kadonnut maneesista jo kun pääsin alas selästä. Kolme muuta onneksi purkivat tehtävät ja minä jäin sitten yksin siivoamaan jälkemme. Eihän niitä kasoja voinut levälleenkään jättää. Kello oli 25 yli kun päästiin talliin, eipähän ollut ruuhkaa pesupaikoille kun osa kuskeista oli jo lähtenyt.

Senja heilutteli taas jalkojaan niitä pestessä. Eilen toisen kuskin pestessä seisoi aivan nätisti aloillaan. Pohdin että olikohan sillä lämpimämpää vettä. Laitoin myös kylmäsuojat tänään poikkeuksellisesti pesupaikalla. Yleensä Senja ei ole sanonut niistä juuri mitään, nyt heilutteli jalkojaan jo aika uhkaavasti. Onneksi rauhoittui kun suojat olivat jaloissa.

Ongelmia:
oli kankea ja tavallista jännittyneempi
kääntö- ja tasaisuusongelmia ympyröillä
tehtävät eivät oikein auttaneet ongelmiimme
ainakin yksi pudotus ja muutama väli väärillä askelmäärillä
ei rentoutunut lopuksikaan
muut katosivat tunnin jälkeen talliin

Parannusta:
ympyräpuomit olivat tasaisin välimatkoin
laukka säätyi hyvin
ei tujotellut omiaan
koulusatula oli yllättävän mukava

Miia videoi viimeisen (huonomman) kierroksemme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora