Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Yhä meni iltapuuhiksi. Mutta tänään ei oltu taas kuin hetkinen keskenämme maneesissa. Pihalla kosteahko +4°C.
Alkuverkassa Assi oli taas hidas. Sekä ravissa että laukassa. Onneksi en nykyään enää niin tuskastu tähän vaan tiedän että vauhti paranee kunhan humma vertyy. Yritin tunnustella ja tiirailla laukkoja peileistä. En silti osannut sanoa oliko nyt hyvä vai ei.
Välikäyntien jälkeen erehdyin tekemään vähän väistöjä. Käynnissä siksakkia pois uralta ja takaisin. Matelua, eikä edes kovin kaunista. Ravissa pari kertaa myös. Eikä sekään näyttänyt yhtään niin hyvältä kuin open kanssa. Muutamalla siirtymällä Assi onneksi virkistyi. Parit ympyräpuolikkaat laukkaa eikä tarvinnut enää yhtään patistella eteen. Johonkin väliin jumi sen verran että tuli kakat. Sain siitä käyntiin.
Lopulta en tehnyt mitään ihmeellistä. Toiseen päähän maneesia oli varaus, joten jäätiin toiseen päätyyn. Vähän vielä laukkoja ja siirtymiä. Hieman pyöreämmälle niskalle. Kulki hyvinkin reippaasti.
Assi tuntui hyvältä ja lähinnä pyörittelin ympyröitä ja vaihtelin suuntia. Ei tuijotellut mitään. Vauhtia oli aavistus liikaa ja tahti oli himpun kiireinen. Kun suoristelin ovea kohti niin huomasin että valutaan linjoista ohi. Mutta nyt osasin hillitä suunnanvaihdon jälkeisen juoksentelun niin hyvin ettei sitä tullutkaan. Kevyt tuntuma ja sain käteni kannettua hyvin. Taivutus pohkeella. Tuntui sen verran kivalta että unohduin nauttimaan menosta. Lopulta sain tahdinkin rauhoitettua ja tuntui oikein hyvältä. Vähän pitkät lopuverkat. Lopuksi huomasin että oikealla ohjalla olisi voinut olla paremmin hevosta.
Ongelmia:
puuskutti yhä tavallista enemmän ravissa ja laukassa
yritti pysähtyä kakkimaan
Parannusta:
laukat nousivat pysähtelemättä
ei tuijotellut
oli lopuksi oikein kiva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora