Maastoesteillä stunttaamassa

Lauantaina kuvittelin että päivän hevosteluni olisivat olleet Hempan talutuslenkin jälkeen pulkassa. Olisin ihan mieluusti viettänyt vapaaillan. Iltapäivästä kaveri kysyi voisinko tuurata häntä hevosellaan illan maastoestetreeneissä (jonne oltiin Hempan kanssa alunperin ilmottauduttu muttei nyt päästy). Enhän osannut sanoa sellaiseen ei.

Pikaisesti siis kotiin syömään, ottamaan nopeat päikkärit ja vaihtamaan kamppeet. Auringonpaisteesta tullut päänsärky helpotti onneksi hieman.

Kotoa on onneksi lyhyt matka Ratsukankaalle ja olin paikalla ennen stunttiratsuani. Ehdin vähän kurkkia edellisten menoa (ja juoruta tuttujen kanssa katsomossa). Esteet näyttivät suurilta vaikka korkeutta oli kuulemma 80 - 90 cm.

Meidän ryhmässämme oli käynyt kato ja ratsukoita oli lopulta vain kaksi. Ihan alunperin meidän Hempankin kanssa piti olla tässä ryhmässä. Seuralaisratsukon taas ei. Mutta pärjättiin näinkin.

Alkuun menin taas askellajit itsenäisesti läpi. Edelleen oikea pohkeeni ei mennyt niin hyvin läpi kuin olisin halunnut. Pohja tuntui pehmeältä ja vähän raskaalta. Ripeästi humman jalka silti nousi.

Ruvettiin hyppelemään esteitä muutaman pätkissä. Me aloitettiin turvallisella n. 60 cm korkeudella. Aika pikkuisiahan ne olivat. Enkä edelleenkään muistanut miettiä myötälaukkoja hypyissä. Tultiin lähes joka kerta väärällä alas. Mutta Noa laukkasi sujuvasti ja hyppi empimättä. Pikkuiset, renkaat, sinisen ja lopulta myös puunväriset mökin ja sianselän. Väli tultiin joka kerta 8 askeleella. Ihan ekalla kerralla olisi ehkä voinut venyä seitsemään. Sen jälkeen ei.

Tultiin vähän vuorotellen. Lopuksi kaikista kasattu rata eli oliko 6 hyppyä. Pikkuisimmat esteet saivat yläpuomit ja nousivat noin kasikymppiin nekin.

Ensimmäinen lähestyminen puomilla korotetulle valkoiselle toikin empimistä. Noa hidasti mutta meni kuitenkin yli. Käsky oli tulla heti alusta uudestaan. Sitten päästiin empimättä. Kaarre seuraavalle ei ollut ihan priima ja otettiin laakahypyllä puomi mukaan. Loput sujuvasti.

Saatiin perään sakkona vielä kakkonen. Taas puomi putosi ja tultiin vielä kerran. Napautin ponnistaessa raipalla ja vaikka muuten ei ollut tyylikkäintä menoa niin puomi pysyi ylhäällä ja meille riitti.

Olipa taas kivaa. Sopivan jännää vaikka helposti Noa hyppäsikin. Kävin tunnin jälkeen mittaamassa ja meidän suurimmat esteet oli kasikymppisiä. Tolkku hevonen, joka ei liikoja tuijottele. Hempan kanssa olisi varmasti ollut aika erilaista.

Kyselin loppukommentit varmuuden vuoksi pariin kertaan mutta silti eivät meinanneet tarttua mieleeni. Taisi tulla vain analyysi tästä kerrasta. Huomasin kyllä itsekin että osa jutuista johtui varmasti kuskista eikä hevosesta. Salakavala hidastaminen isolta vaikuttanutta estettä kohti ja väärät laukat.

Ongelmia:
vääriä laukkoja
empimistä korotetulle ykköselle
muutama puomin pudotus kakkosella
en huomannut että vauhti hidastui linjalla

Parannusta:
tänään en tainnut pudottaa ohjia kertaakaan
ei kieltoja
kivan innokas

Jaana videoi hyppyjämme:


***

Helmikuun hevosmenot:

Assi	150 e
Hemppa/korvaavat	286 e
Heponiitty	152 e
lainaratsu + sen kyydit	125 e
(kaikki) opet	235 e
aluevalm.	103 e
maastoestetunti	45 e
ratsastustunti (ABC)	14 e
trailerivuokrat	25 e
maneesimaksut	18 e
lupakoulutus	20 e
huovan palautus	-33,95 e
yht.	1139,05 e

Lisäksi noin satanen bensoihin.