lauantai 22. helmikuuta 2020

Ilo jäi lyhyeksi

Lauantaina oli maastopäivä Hempan kanssa. Suunnitelma oli katsoa mitä keli sallii ja jos näyttää pahalta niin sulloutua muiden mukaan maneesille.

Aamulla kävin sääntökoulutuksessa ja sen jälkeen unohduin koneelle. Lopulta tuli taas kiire tallille.

Hemppa pihatosta matkaan ja taas tarkka syynäys. Ei poikkeavaa. Nyt viritin sykevyöni Hempalle vähän erilailla ja sain sykkeet näkyviin! Tallissa 33 - 40 bpm. Satula, heijastimet ja muu sälä niskaan ja kentällä kyytiin. Pohdin että ehdittäisiin vielä niukasti maneesillekin.

Autotiet olivat paikoin jo hiekalla mutta meidän matkaltamme jäässä. Lämmintä kolmesta neljään astetta ja satoi. Viehkeää. Käynnissä sykemittari näytti n. 70 - 90 ja sen jälkeen lakkasi toimimasta. Ehkä satulavyö painoi sykevyötä Hempan liikkuessa irti kyljestä?

Käynnissä Hemppa kulki hyvin mutta taas heti ensimmäinen raviaskel paljasti ettei humma ole kunnossa. Toinen lyhyt ravipätkä ei ollut sen parempi. Koska oltiin lähes maneesin kulmalla niin halusin käydä selvittämässä voiko johtua pohjasta. Mutta maneesissa taluttaen ei ollut sen parempi. Kuskille ei ehdotettu käyntityö kelvannut vaan talutin takaisin tallille. Taas harmitti aivan julmetusti.

Tänään ei tyrkytetty korvaavaa ratsua enkä olisi halunnutkaan. Tallissa mittasin vielä Hempan lämmöt koska aiemmin unohtui: 37,5°C.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora