perjantai 7. helmikuuta 2020

Voihan ontuma!

Perjantaina menin töiden jälkeen ratsastamaan Hempalla itsenäisesti. Kentällä oli samaan aikaan yksityistunteja mutta hyvin mahtui joukkoon. Jokunen aste pakkasta ja pimeää.

Olin kuullut että maanantaina Hemppa oli ollut liikkeiltään vähän epämääräinen, tehnyt kuitenkin tunnin. Tiistaina oli ollut tunnilla ja sen jälkeen ei ollut tietoa mitä keskiviikkona ja torstaina on puuhattu. Kopeloin jalat siksi tarkkaan läpi tallissa, ei mitään poikkeavaa. Kylmät ja kuivat.

Kentällä kävelin ensin rauhassa alkuun pitkin ohjin. Hyvin eteni tavalliseen tapaan. Tuntumalla oli yllättävän suorana. Vaan heti ensimmäinen raviaskel paljasti että kaikki ei ole kunnossa. Könkkäsi.

Ope oli paikalla ja näki saman. Selvästi ep. Molempiin suuntiin, myös kun kuski oli kevyessä istunnassa ja mentiin suoraan ohjat löysinä. Kuulemma oikea etunen. Se oli sitten siinä ja loikkasin alas kyydistä. Opekin taisi kopeloida jalat läpi muttei löytänyt sen enempää kuin minäkään.

Keskiviikkona Hemppa oli kuulemma ollut samanlainen kuin maanantaina ja eilen oli ollut vapaa.

Hemppa takaisin talliin ja syöttö ja juotto. Kummallisen kärsimätön oli mash-mehuunsa. En antanut luimukorvalle vaan odotin ilmeen paranemista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora