Se mitä olen hummaa nähnyt mm. Alakylän maastistreeneissä niin helpommin näyttää hyppivän erikoisesteet kuin vaikkapa Hemppa. Enemmän pelkäsin että olen seniori-ikäisen lämpöisen selkään liian suuri mutta omistaja vakuutteli etten ole. Samoilla jalkkarimitoilla menin kuin omistajakin. Minulla oikeasti on lyhyet jalat!
 |
| ©Jaana |
Ratsu tuli täyden palvelun toimituksena Hylkykariin. Omistaja kuulosti olevan iloinen että humma pääsee hyppäämään hyville pohjille hyvään valmennukseen. Tänään tosin vasta puomi-kavalettipäivä luvassa. Etukäteen jännitti yllättävän vähän. Lähinnä olin helpottunut että ei tarvinnut maksaa tyhjästä tai joutunut haalimaan eläinlääkäriä kirjoittamaan Hempalle poissaolotodistusta.
Alkuverkassa Noa oli kivan reipas. Ravissa yritin saada rentoutumaan. Laukat rullasivat ihan näppärästi. Pieneltähän se tuntui. Varmaan viitisentoista senttiä Hemppaa matalampi (n. 155 cm) ja aika kapea. Senkin edestä pörröinen. Tutun värinen sentään (tummahko ruunikko).
Ohjattu alkuverkka mentiin ympyrällä puomeja. Ravissa ja laukassa. Pian selvisi että jos askel ei laukassa ihan osu niin heppa korjaa hyvin herkästi ravilla. Kaarella ennen toista puomia kaatui vähän sisään. Tänään oikea pohkeeni meni huonommin läpi. Muuten ohjautui ihanan helposti. Ja oli ihanan tolkku eikä tuijotellut mitään!
Mentiin puomivälejä samoilla väleillä kuin isommatkin hevoset. Neljä oli hyvä mutta lipsahti jopa kolmeen. Sitten nostettiin jalustimet ylös. Olisin saanut pitää omani mutten halunnut. Sama juttu ilman jalkkareita. Ravissa ja laukassa. Ihan näppärästi. Ei ollut kiikkerää. Hummalle tuli kuuma jo tässä.
Seuraavaksi tultiin päädystä erimittaisilla väleillä olevia kaarevia puomeja. Pikkuympyrä lyhyemmillä väleillä ja suurimmalla pisimmät välit. Vähän arvelutti miten tämä menee. Ensin vasen kierros ja mentiin sukkana kaikki oikein! Jopas! Heppaa ruvettiin jo vähän säästelemään. Vasta videolta huomasin että tässä vaiheessa oli jo vaahdossa takasten välistä. Oikeassa kierroksessa tuli vähän stipluja. Paremmalla linjauksella onnistuttiin.
Sitten lisättiin miniesteet mukaan kuvioihin. Tänään korkeus oli oikeasti maltillinen, n. 40 cm. Silti mukaan oli saatu lankkuja ja monenlaista tötteröä. Ei tultu kuin pari kierrosta miniesteillä. Suora linja tultiin joka kerta tasaisesti kuudella askeleella. Kaarevat pääosin neljällä. Väärät laukat ja huonot paikat Noa korjasi itse ravilla. Ei tuijottelua, vain helppoa ja sujuvaa. Kuskilla oli oikein kivaa ja hangonkeksinaama työntyi taas esiin.
 |
| ©Jaana |
Oikein mainio ensimmäinen päivä! Humma luvattiin alle myös huomiselle.
Katselin oman jälkeen vähän muiden valmennuksia ja illan päälle juostiin vielä kuntotestinä 1500 metriä maneesissa. 9 kierrosta ja yksi pitkä sivu päälle. Vähemmän taktisesti unohdin lenkkarini etelään. Juoksin siis turvakärkijodhpureissa. Yllättävän hyvä niillä oli juosta mutta veikkaan että kevyemmillä kengillä olisi sujunut helpommin. Tulokseksi tuli 10.02. Taulukon mukaan yli 10 min on huono. Kaipasin taulukkoon eriteltyjä lukemia naisille ja miehille, nuorille ja vanhoille. Ei kovin kannustavaa näin.
Juoksin koko matkan ja sykkeeni nousivat taas taivaisiin. Käppyröitä mittarista ei saa enää ulos mutta vilkuilin sitä välillä. Alkumatkasta 167. Noin neljännen ja viidennen kierroksen kohdalla 178, vikalla kierroksella 182 ja maalissa 184. Hyvin jaksoin silti toimia ja maalissa olin noin minuutin melko poikki. Sopivasti rutistettu. Yllättävän nopeasti tuosta toipuikin ja hetken päästä oli sellainen olo että voisi jatkaa. Toki elämä olisi varmasti helpompaa jos sykkeet saisi pidettyä alempana. Tai vastaavasti samoilla sykkeillä pääsisi lujempaa.
Ongelmia:
Noan satula oli vain 16,5" ja aavistuksen ahdas
jos askel ei osunut tai laukka oli väärä niin ratsu paikkasi ravilla
en saanut nyrkkejäni pidettyä kunnolla kiinni ja ohjat putoilivat humman nykiessä
Parannusta:
ihanan tasainen menijä!
oli todella kivaa!
Videokooste menostamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora