perjantai 21. helmikuuta 2020

Pusertaminen ei auta

Perjantaina oli koulutuntipäivä. Olin tietysti huolissani onko Hemppa siinä kunnossa että voi mennä. Tämän viikon oli nyt juossut tunteja ja eilen saanut vapaapäivän. Jalat tuntuivat edelleen normaaleilta. Tilsakumit olivat lähteneet viimeisimmässä kengityksessä nyt viikon aikana.

Tänään yritin viritellä Hempalle sykemittaria omista laitteistani. Harmi etten saanut siitä pihaustakaan irti.

Pihalla oli pari astetta lämmintä ja vihmoi räntää. Kenttä oli sangen jäinen eikä haitannut yhtään kun ehdotettiin että mentäisiin mekin maneesille. Todellakin! Toinen ratsukko tuli matkaseuraksi ja meni hallissa itsekseen.

Maneesissa aloitin ravaamalla molempiin suuntiin löysällä ohjalla. Vasen kierros ok. Oikeassa katsomon kohdalla tuli Hemppapömelit. Mutta liikkui siis puhtaasti. Vauhtiakin oli aika lailla.

Kun ope tuli niin jatkettiin ravissa. Pitkille sivuille avoa. Hemppa vähän vastusteli. Taidettiin mennä laukatkin alkuverkassa. Enemmän eteen, kolmitahtiseksi. Tehtiin ehkä tuota avoajatusta laukassakin pitkille sivuille. En muista enää varmaksi.

Kuski oli ruvennut etukenottamaan, siitä tuli alkuun paljon noottia. Sekä jalalla ei saa jäädä hieromaan. Kunhan Hemppa saatiin rauhoittumaan juoksentelusta niin sitten ei halunnutkaan mennä taas jalasta eteen. Minä kuvittelin että pusertaminen jotenkin auttaisi. Paljon tein kyllä ihan tiedostamattani, esim. jalankäyttöä. Kädetkin valuivat taas alas. En huomannut valumista mutta löysin ne kyllä alhaalta kun ope sanoi. Ylipäänsä kuskin piti rentoutua.

Tehtävänä tultiin käynnissä pituushalkaisijalle. Siihen avo ja avosta väistö uralle pitäen avoasento. Ensin molemmat suunnat erikseen. Sitten vuorotellen. Meinasin itse mennä vähän sekaisin. Vuorotellen mennessä avo tehtiin pois väistön suunnasta. Oikealle väistäessä sai ajatella sulkuasentoa (vasemmalle) eli lavat reilusti edeltä. Vasemmalle väistäessä taas ajatus takaosasta edellä. Eikä saanut vyöryä vasemmalle. Välissä siis suoristettiin ja sitten väistettiin lisää.

Kuskilla oli silti vähän sellainen olo että oltaisiin palattu esikouluun. Jo pituushalkaisijaa suoraan pääseminen ja siihen avo tuntui alkuun vaikealta. Hemppa kiemursi ja meni mutkalle.

Väistöihin lisättiin laukannostot heti uralle päästyä. Ja taas enemmän laukkaa. Eikä kuski saa kenottaa. Pääty-ympyrää jokunen kierros ja siinäkin piti kääntää lapoja. Eikä saa jäädä kantamaan vasemmasta ohjasta. Sekä pitää muistaa rentoutua. Kummasti lopulta Hemppa rupesi laukkaamaan aktiivisemmin ja kaikin puolin paremmassa asennossa. Eikä pusertaminen tosiaan auttanut yhtään vaan rentoutuminen.

Treenille oli tänään varattu kolme varttia ja se meni vilauksessa. Lopuksi jäätiin vielä ravissa ympyrälle. Pidäte ja Hemppaa parempaan asentoon. Toistettiin tätä. Ja kas vain muutaman kierroksen jälkeen humma tuli oikean ohjan tuntumalle ja rentoutui. Hii! Työskentely jatkui. Vaihdettiin suuntaa ja onnistui toiseenkin suuntaan. Ei edes turpa noussut. Sitten vähän lisää ravia ja se löytyi pelkästään päästämällä. Vasta video kavalsi kuinka hitaasti ensin mentiinkään. Mutta olipa makean tuntuinen hevonen lopuksi!

Mentiin rahtu yliajalle, joten pikana heijastimet takaisin niskaan ja kohti tallia. Oltiin joskus varttia vaille takaisin. Yritin lopuksi tunnustella Hempan sykettä vielä sormin mutten löytänyt mitään.

Ongelmia:
keli ei ollut kovin viehkeä
pari Hemppapömeliä maneesissa alkuun
kuski etukenotti
alku oli aika vaikea
oli hidas jalalle
sykemittari ei sanonut mitään
videolta huomaa ratsun suun aukomista, vikana ehkä kuskin käsi tai puutteellinen työntö takaa?

Parannusta:
liikkui puhtaasti
oli lopuksi makea

Kati videoi suunnanvaihtomme ihan lopputunnista:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora