maanantai 24. helmikuuta 2020

Tavallista matalampaa

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Tallille lähtö venähti reilulla puolella tunnilla ja tallissakin olin hidas kun oli epävirallinen ontuvien vertaistukiryhmän kokoontuminen. Mutta ainakin tuli vähän parempi mieli kun sai puhua asiasta.

Pihalla oli hieman pakkasta. Tallilla oli taas pari pykälää enemmän talvi ja valkoista kuin muualla.

Suunnittelin ehtiväni valmiiksi ennen kahdeksalta alkavaa tuntivarausta. Lopulta oltiinkin läsnä koko opetuksen ajan. Hyvin mahtui menemään, sillä maneesissa oli pääosin 2 ratsukkoa.

Assi halusi tänään kulkea tavallista matalammassa muodossa. Ja puuskutti yhä herkästi. Pidettiin sitten paljon pikkutaukoja tekemisen välissä.

Alkuun Assi oli taas hidas. Heräsi siitä liikkeelle. Tänään ei tosin kovin nopeasti. Yritin nopeuttaa asiaa siirtymillä muttei juuri auttanut. Positiivista että tänään ei tuijoteltu mitään. Tunnin aikana tuli vain yksi tuijotus. Kertaalleen ympyrällä huomasi kirjaimen ja teki väistöliikkeen. Vaikka oltiin menty samassa kohdassa jo useampi ympyrällinen. Pöh!

En tehnyt taas mitään ihmeitä. Taivuttelin, suoristin avoajatuksella, väistin ympyrällä takaosaa vähän ulos ja käänsin lapoja sisään. Yritin molempiin suuntiin pitää ulko-ohjan tasaisella tuella.

Kun tuntilainen välillä pyöri toisessa päässä ympyrällä, oltiin me omassa päädyssämme. Taisin yhä yrittää lietsoa Assiin lisää vauhtia ja ravasin ja laukkasin pätkiä. Lopulta löytyi taas altajuoksuvaihe ja sitten toppuuttelin sitä. Tänään meni vähän vyöryväksi.

Meni ihan ok ja parani loppua kohti. Ei kuitenkaan ollut tänään superhyvä.

Ongelmia:
halusi kulkea tavallista matalammassa muodossa
puuskutti taas herkästi
alkuun oli tavallisen hidas ja virkistyi vasta lopuksi

Parannusta:
ei tuijotellut kuin yhden tuijotuksen
parani loppua kohti


Seuraavana aamuna kuulin että torstaiopemme oli nyt maanantaina joutunut hevosonnettomuuteen ja poistunut joukostamme. 1,5 viikon takainen koulutunti jäi siis viimeiseksi ja nyt meillä ei ole enää yhtään opea.

Kiitos kaikista opetuksista ja onnellistuttamisesta. Siitä, että mentiin aina hevosen etu edellä. Ikuista kesää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora