Pihalla ei ollut jakkaraa eikä Dana halunnut keltaisen auton viereen, jotta olisin voinut loikata lastaussillalta kyytiin. Olin itse vähän kärsimätön ja lopulta laitoin jalkkarin pitkäksi ja kampesin kyytiin suoraan maasta. Turvaliivi ja n. 175 cm säkäkorkeus eivät tehneet siitä helppoa mutta onnistuin!
Keli oli aivan huippu. Nollasta pikkupakkaseen ja aurinko paistoi. Olisi ollut kiva ilma maastoiluun.
Ratsukoita meidän tunnilla oli 4. Oltiin pari minuuttia myöhässä maneesilla. Edellinen porukka tuli pihalla vastaan.
Alkuun kävelin maneesin seiniä pitkin ympäri. Sitten ravailtiin ympyröitä ja yritettiin olla menemättä uralla. Kovin pieniä käännöksiä ei mahtunut tekemään hevosen ja esteiden takia. Välillä Dana tuntui vähän villiltä ja jännittyi. Alkulaukassa tulikin yksi askeleen mittainen spurtti ja pukki. En tiedä yhtään että miksi. Samoin Hempan tapaan kahahti heilahtanutta yleisöä kauemmas. Vähän meinasi olla ohjaushaasteita. Laukassa oli helpompi olla kevyessä istunnassa.
Kuviona tultiin katsomokulmissa olleita ns. kulmapuomeja vinoon yli. Ehkä ensimmäinen kerta kun minäkin pääsin erikoisemmille puomitehtäville tunneilla! Ensin ravissa molempiin suuntiin, sitten laukassa. Joka kerta alku oli aika holtitonta. Ravissa ope totesi että tiedetään kyllä itse miten menee ja mitä korjata. Minä juuri en tiennyt kun alla oli niin vieras ratsu. Puomien väliin piti ravissa tulla kaksi askelta mutten osannut varmaksi sanoa montako jalkaa siellä kävi kun yritin katsella eteen enkä tuijotella puomeja. Ehkä välillä vain yksi? Mutta onneksi meno sitten paranikin.
Laukassa sama homma eli alku oli liirausta ja livahtelua. Mutta niin vain Dana rupesi kääntymään kun tajusin ylipäänsä pitää sen suorempana.
Seuraavaksi tultiin suoralla lomittaisia puomeja. Ensin ulkoreunasta eli joka toisen yli. Yksi laukka väliin. Sitten kaikista yli eli tehtävän keskeltä innariväleillä. Meille haastavinta oli jatkaa suoraan. Tuli ravipudotuksia jos askel ei osunut sisään. Vasemmassa kierroksessa laukka vaihtui monesti vääräksi. Mutta osuttiin linjalle!
Puomitehtävän paikalle kasattiin puomi, pysty ja puomi. Tultiin sekä se, että toisen pitkän sivun porttilinja. Jumpan vikalle puomille ei aina mahduttu mutta porttilinja mentiin tuijottelematta viidellä kuten pitikin! Pikkuesteillä Danan hypyissä oli hankala olla mukana. Esteiden noustessa helpottui. Kaarteissa kääntäminen oli myös hankalaa mutta joka kerta kuitenkin päädyttiin esteelle ja yli. Joku väärä laukka saattoi olla matkalla.
Tultiin näin pari kertaa. Lopuksi meille nostettiin reilu kasikymppiin ja tultiin kaksi loivaa kaarevaa. Väleissä oli asiat vähän levällään. Hemppa olisi kieltänyt tuollaisella lähestymisellä mutta Dana vain loikki yli. Osuttiin kaikki 4 estettä ja askelmäärätkin olivat mitä piti. Hypyissä oleminen tosiaan helpottui mutta kaikki esteiden välissä tuntui yhä sangen holtittomalta ja kääntötehoste heikolta.
Ope oli sitä mieltä että Dana hyppää paremmin kuin Hemppa. Tuntikaverit kommentoivat että hyvältä näytti. Minä vastasin olevani siinä vaiheessa että kaikkien hevosten suurin vika on se, että eivät ole Hemppa.
Paluumatkalla Dana oli kivan rento. Nyt korvat lerputtivat kuten kuuluukin. Mittasin taas lämmöt tunnin jälkeen koska ennen ei ollut aikaa: 38°C.
Ongelmia:
kuolaimet olivat likaiset ja jalustimet puuttuivat
Dana ei halunnut keltaisen auton viereen, joten piti kavuta maasta kyytiin
alkuverkassa tuli yksi minivillikohtaus
kulmapuomeille osuminen oli alkuun hankalaa
esteiden välissä tuntui holtittomalta
joitakin vääriä laukkoja
Parannusta:
huippukeli
pääsin kyytiin ilman jakkaraa (turvaliivin kanssa!)
ei tuijotellut maneesissa
vaaditut laukkamäärät joka väliin
hyppäsi kaiken empimättä
paluumatkalla oli kivan rento
 |
| Tunnilta ei tullut kuvia. Tämäkään ei ole Dana vaan Hemppa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora