Ensimmäinen homma oli viritellä sukset jalkaan. Takaremmi auki, nilkan takaa ristiin ja edestä kiinni. Eturemmi vain varpaiden yli. Edellisestä kerrasta oli liian kauan kun olin jo unohtanut. Vetoremminä oli pidemmät ohjat, joten olin huomattavasti lähempänä hepan pyllyä kuin normivehkeillä. Tässä ei kuitenkaan aiheuttanut mitään ongelmia. Eikä lennellyt mitään paakkuja naamallekaan. Joku kiinnipitoputki ohjissa olisi helpottanut elämää. Nyt piti käyttää käsivoimia siihenkin.
 |
| Näkymä eteen. ©minä |
Aloitettiin käynnissä eikä kovin pitkälle päästy kun hiihtäjä muksahti. Tasaisin väliajoin huusin "SEEIS!" ja kokoilin itseäni. Ihanan pehmeä hanki pyllähdellä. Tavallisin syy kaatumiseen oli suksen kärjen haukkaaminen liian syvältä pinnan alta. Ravissa vähän helpottui mutta silti muksahtelu jatkui. Ja oli rankkaa! Keskivartalon lihakset olivat käytössä. Sitten piti ruveta vähän vetämään henkeä välissä. Päästiin kuitenkin laukkaankin. Ja joko meno tasoittui tai rupesin saamaan juonesta kiinni sillä viimeinen laukkapätkä isolla ympyrällä oli oikeasti jo ihan asiallisen mittainen.
 |
| Näkymä alas. Lunta Hyvinkäällä tänään 29 cm. ©minä |
Ja kun minut hilattiin takaisin aidan kulmalle purkamaan sukset pois niin siinä oli ensimmäinen kerta kun pysähdyin pystyssä pysyen. Tosin kellahdin sitten paikaltani kumoon kun olin saanut veto-ohjat irti hummasta.
 |
| Taidekuva suksien poiston jälkeen. Oikeasti siis keskipäivä ja kirkasta! ©minä |
Limbo innostui hommasta hyvällä tavalla. Uskoisin että kaikilla oli oikein kivaa! Kelikin oli oikein huippu aurinkoinen!
 |
| Pose ratsailta. Hiihtäjä on niistämässä. ©Paula |
Sykemittarin speksit sanoivat että noin 40 minuuttia suksilla, tasan 1 km, hiihtäjän keskisyke 146, maksimisyke 172 ja huippunopeus 17,8 km/h. Kyllä tämä ihan urheilusta meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora