Syksy niskassa testaamassa Gobbacka

Tiistaille tuli tarjous peruutuspaikasta Gobbackassa. Tartuin siihen heti. 48 euroa neljän hengen estetunnista. Lopulta kyyditsin lähes koko muun ryhmän paikalle. Kuvittelin että talli olisi ollut kauempana mutta sinne meni n. kolme varttia. Onneksi oli kartturi, sen verran oli risteyksiä matkalla.

Ratsukseni sain mustan Paven. Entinen kenttähevonen (tämän muistivat kaikki mainita, myöhemmin tutkittuna googlen mukaan kisannut ainakin kolmea tähteä). Menee edestä vahvaksi. Ei kannuksia mutta raippa. Humma oli jo edellisellä tunnilla hommissa ja meidän aikatauluamme vähän aikaistettiin. Varttia vaille tähdättiin jo kyytiin. Itse olin noin kahdeksaa vaille. Alkukäyntejä menimme kävelemään maneesiin. Pihalla satoi. Lämmintä jotain +15°C pintaan. Pave oli eri suuntaan vino kuin olen tottunut. Aika kapea. Ja sillä oli hassut korvat, suipot ja lähellä toisiaan.

Ratsu oli tolkku. Tykkäsi kävellä eikä malttanut seistä. Ravia ehdittiin ottaa pari kierrosta ennen kuin ope tuli. Mentiin sittenkin alkutunniksi kentälle. Oli jo aika hämärää. Ravia ja laukkaa, ei saanut yhtään hoputtaa sillä muuten ei ole lopputunnista jarruja. Kevyessä istunnassa laukkasi ihan ok mutta tuli käsky istua satulaan. Tuntui löysältä. Tultiin isolla kaarella kahta kavalettia. Pudotteli raville. Pohkeet ympäri, ei saa jättää yksin. En uskaltanut kovin herätellä, joten tämä mentiin löysästi. Sitten lisättiin väliin pysty. 5 tai 6 askelta kaarille. Tulin omalla päätöksellä aina 6. Kerran pysty taisi pudota, muuten sangen siististi. Hyvästä ylävartalosta tuli kehuja. Nyt ratsastin jo vähän enemmän pohkeella.

Sitten maneesiin. Ope kävi tallissa ja käveltiin taas tovi keskenämme. Tehtävänä tultiin 2 laukan sarjaa ensin puomeina. Yhä alkuun liian löysästi. Pave ei ollutkaan mikään salama vaan pohkeilla sai kopistella että laukka pysyi kaarteessa hyvänä. Parani. Kun esteet nousivat ristikoiksi niin suoritettiin supersiististi kierros toisensa jälkeen. Tämä oli meidän paras osuutemme tunnista. Humma oli hereillä ja hyvin kuulolla.

Sarjan lisäksi päädyn kulmassa oli pysty ja lävistäjällä kavaletti. Näistä loikittiin erilaisia komboja. Välillä esteen jälkeen oli väärä laukka mutta vaihtoi pyynnöstä lennossa. Vain kun hypättiin pidempää pätkää putkeen niin kävi edestä vahvaksi. Siinä ei auttanut että ohjat meinasivat livetä käsistä. Osuttiin kuitenkin kaikille esteille ja paikatkin olivat suht ok. Tuli mieluummin lähelle kuin lähti kauempaa. Toistoja tuli ihan hyvä määrä mutta esteet jäivät pieniksi. Viimeinen pysty taidettiin pudottaa kun kuski nyki paikan lähelle ja humma ei noussut siitä enää yli. Uudella ylityksellä puhtaasti.

Luulin jo että lopetettiin mutta koska vähän kaikilla oli pystyn kanssa paikkaongelmia niin tultiin vielä sitä yksittäin oikeassa kierroksessa ponnistuspuomilla höystettynä. En tiedä mitä sähelsin mutta nyt tultiin kauas, lähelle, ok, lähelle, kauas, ulkolaitaan jne. Onneksi lopuksi myös pari hyvää kertaa. Minä kun olisin halunnut vetää kympin tyylillä läpi tunnin. Meidän maksimikorkeutemme oli ehkä 70 cm. Eipä se vakikävijöillekään noussut kuin noin kasikymppiin. Hyvin oltaisiin mielestäni selvitty siitäkin.

Itsenäiset loppuverkat tuijottelin ratsun niskaa ja yritin saada sitä myötäämään. Välillä vähän pyöristyi (aika vähän). Käynnissä tuli aika korkealle niskalle. Vasta videolta huomasin että samalla käynti meni huonoksi ja töpöttäväksi. Loppukäynnit tehtiin aika hartaudella. Pave oli paljon helpompi kuin mitä etukäteisjuttujen perusteella luulin. Eihän se ollut vahva kuin parissa hypyssä ja silloinkin kuitenkin kuunteli.

Ope ei ennen tuntia pahemmin haastatellut, pohjatiedot oli annettu jo etukäteen. Jälkikommentti oli että hyvin selvisin. Ei ihan sitä mitä tahtoisin kuulla. Eihän se ollut mitään selviämistä! Kyseli mitä tykkäsin ratsusta ja vastasin että sen hypyissä oli ihanan helppoa olla mukana. Juuri sen kummempia ei taidettu puhua.

Tallissa selvisi että ratsailla asiallinen Pave oli aikamoinen pirttihirmu. Karsinassa tuli pahan silmän lisäksi luimunaamaa ja rupesi kääntelemään takamusta kohti. Riimu päässä ja naru kaulalla auttoivat taikaiskusta. Harmi vaan että linimentin hakemisen jälkeen en meinannut saada ratsua pyydystettyä uudestaan narun päähän vaikka riimu olikin valmiina. Tästä hummalle isot miinukset. Kuulemma myöhäinen ruunaus syynä. Kuskikin rupesi vielä sähläilemään omiaan kun uudessa tallissa piti kysyä kaikki erikseen. Periaatteessa meni ihan hyvin, ratsastin ihan ok ja ihmiset olivat mukavia. Silti jälkiolo oli jotenkin halju. Odotin paljon enemmän.

Ongelmia:
sekä maneesin että kentän pohjat olivat hassusti muhkuraiset/aaltoilevat
alkutunnista ratsu oli löysä ja pudotteli kavaleteilla raville
muutama väärä laukka
lopuksi ponnistuspaikka ei aina osunut puomille
vain lopuksi pidemmällä kierroksella kävi edestä vahvaksi
pari kertaa ohjat meinasivat luisua käsistä
pari pudotusta
oli pimeää ja satoi vettä
kamala karsinassa

Parannusta:
väliin tuli myös todella siistejä ja sujuvia kierroksia
vaihtoi laukat askeleessa
ei kieltoja
hypyissä oli helppo istua
olin ihan asiallisesti mukana huonommistakin paikoista lähteneissä hypyissä

Nettisivujen mukaan:
Westfaleninhevonen -2000
Musta
Säkä 165 cm

Kiitos tuntikavereiden kameraviritelmän, tässä todistusaineistoa: